viher

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Ei mennyt ihan putkeen...

Piipahdimme viime viikolla Pohjois-Karjalassa mökkeilemässä ja jo matkalla ajattelin miten pääsen leikkaamaan viime syksynä istutettua nurmikkoa, ihastelemaan omenapuun kukintaa ja lannoittelemaan metsäisen paikan kukkapenkkejä. Jep. Kuvassa onnistunut tulppaani, ainoa laatuaan. Onnistui sentään 1/36.


Omenapuuhun oli iskenyt joko väsy tai tauti, surkeat pienet lehdet olivat kuivilla kituliailla rullilla ja yksi heiveröinen kukka pyrki avautumaan. Runkoa pitkin kiipeili kolmeviikkoa taaksepäin tehdystä ruiskutuksesta huolimatta lukuisia muurahaisia ja hämähäkkejä. Koska pomologin taitoni ovat vasta alkeisella tasolla, päätin ensiapuna laitella muhimaan nokkosveden ravinteeksi ja ensihätään pesin puuparan miedolla mäntysuovalla.
surkeus
Lääke


"vene", jossa on ihan ilman hoitoa viihtynyt joka vuosi limenvihreä maksaruoho ja rentoakankaali oli myös tällaisessa hapessa. Tulva taisi olla liikaa tällekin penkille, täytyy perustaa kokonaan jotain uutta.


Nurmikosta en välitä enää puhuakaan, ainoa oikea hoito oli soittaa maajussille ja pyytää puhdasta multaa kunnon vuori odottamaan kesälomaa. Tai sitten suostutella mies vielä kertaalleen rikkomaan selkänsä ja hakemaan kunttaa...

Kukoistava Keijuangervo

Tulppaanien loistetta.
Onneksi helteissä oli myös hyvä puolensa, Karjalanruusu aloitti mahtavan kukinnan! (R. acicularis, R. carelica) Muutamaa viikkoa myöhemmin on pienemmän ja vaaleanpunaisemman Metsäruusun (R. cinnamomea, Rosa majalis) vuoro. Nämä kaksi tontilla itsekseen viihtyvää villiruusua ovat muuttuneet aiempien vuosien riesasta yhdeksi tontin vaalituimmaksi asiaksi!

Myrkyllisyyden vuoksi olemme myös aavistuksen karsineet pihallekin levittäytynyttä Näsiää, vaikkakin sitä tulee ilmeisesti suojella. Tänä vuonna toukokuun puolella osuimme ensimmäistä kertaa mökille siten, että näin sen kukassa, ja johan oli kaunis! En edes tiennyt että se kasvaa miltei puumaiseksi jos saa olla suotuisassa paikassa! Lapsia ajatellen mies ei kuitenkaan antanut lupaa hakea sellaista takaisin pihaan :)


Ja vielä lopuksi: Mikä tämä perenna on? noin 50cm korkea, leviää ja kukkii runsaasti hunajankeltaisin kukin. En löydä oppaistani tai netistä vastaavaa. 


Tekstin sekavuus kertonee tämän puutarhailijan iltaväsymyksen määrästä. Toivon oikein ihanaa ulkoilu -ilmaa kaikille ja iloitsen kun ukkosten myötä saatiin hieman kasteluakin! 


10 kommenttia:

  1. Voi harmi noita pettymyksiä, vielä noin pitkän ajomatkan jälkeen. Toivottavasti lääkkeesi auttaa ja ens kerralla on mukavampi saapuminen. Ruusut pelastivat !
    Tuo keltainen on joku revonpapu: kelta-, vuorirevonpapu, kuukkeloipa tarkempia tuntomerkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnistuksesta! Kyllä näitä pettymyksiä tulee useakosti tällaiselle nuorehkolle puutarhan harrastajalle, mutta nyt oli joka nurkalla jotain surkeutta :D

      Poista
  2. Näsiä on tosiaan suojeltu, eli sakkoja tulee, jos jää kiinni. Muistan, kun lapsuudessa niitä vielä kasvoi, nyt ovat paljolti kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, en ollut ihan perehtynyt millä tasolla se on suojelun alla :/ No, tuolla on niillä jokunen salainen metsäniitty tilaa kasvaa.

      Poista
  3. Postauksesi olisi sopinut vaikka facebookin "Ei mennyt niin kuin Strömssössä" -ryhmän päivitykseksi. Ihmiset kun mielellään kertovat ja näyttävät vain onnistuneita lopputuloksia. Ihan kiva, että rohkenit kertoa myös niistä epäonnisista puutarhakokemuksista. Niitähän on varmasti ihan jokaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä saa olla liian vakavaa touhua :) Joskus kun uskallan niin otanpa kokokuvia kukkapenkeistä, kaikista loistokohdista huolimatta ne eivät ehkä ikinä kuki tasaisesti ja joka-aikaisesti...

      Poista
  4. Kaunis revonpapu. Roudattomaan maahan satanut runsas lumi on aiheuttanut paljon ongelmia kasveille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnistuksesta! TUolla on lumen lisänä ennätystulva, oli metrin verran jäätä pihassa koko talven puristuneena kasvipenkkien päällä...

      Poista
  5. Pettymykset kuuluvat puutarhurin elämään. Nuo ruusut ovat ihastuttavia. Minulla kasvaa vuorirevonpapua, aluksi en oikein osannut pitää siitä, mutta nyt runsastuttuaan se on varsin näyttävä perenna. Tosin kannattaa miettiä mihin sen laittaa, sillä on suuria laajenemispyrkimyksiä ja se talloo herkemmät alleen.

    VastaaPoista
  6. Minullakin on äidiltä saatu vuorirevonpapu, mikä todellakin leviää rajusti. Kannattaa laittaa juuriston ympärille juurimattoa esteeksi, jos ei halua sen leviävän koko penkkiin. Yksi keino on istuttaa yksi yksilö esim. pohjattomaan sankkoon, mikä upotetaan multaan niin ettei sankon reunat näy rumuutensa vuoksi:) Tsemppiä, epäonnistumisia tulee väkisin. Minäkin kirjoittelin omistani blogissani, mutta ei anneta periksi!

    VastaaPoista