viher

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Bloggauksen opettelua

Monilla kivoilla blogeilla näyttää kiertävän erilaisia haasteita. En ihan ole hoksannut miten sellaisia luodaan tai kierrätetään, mutta kopioin yhden kysymysrimpsun omaksi ilokseni. Jos jotain tältä bloggaamiselta odotan niin uusia tuttuja keiden kanssa voi jakaa ajatuksia pihalla olemisesta. Ihmetyttää miten paljon koko ajan löydän lisää mielenkiintoisia blogeja ja uskomatonta kateutta herättäviä puutarhoja!

1. Varhaisin puutarhamuistosi?
   varhaisteiniä kaupungista muutto maaseudulle ja siellä moninaiset enemmän ja vähemmän pakolliset puutarhatyöt. Ruusujen kauneus, omenapuiden kukinta ja perunannosto.
2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on?
    Näitähän olisi monia, mutta kielon tuoksu on ihana, samoin mäntymetsän havuinen ja muurahaisten luoma happoinen tuoksu.
3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe.
    Ostaa kaikki taimet kaupasta istutusinnossa miettimättä lopullista kokonaisuutta ja sitä että taimia on monilla pihat pulloillaan ja niitä voi jakaa hyvien juttujen, kokemuksien ja vaihtokaupan hengessä.
4. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?
   Karkeasti, alunperin 20 -luvulla rakennetun kirjurin hirsitöllin pihasta ei liene montaa asiaa jäljellä.Olettaisin että juhannusruusu sekä ikivanha Antanovka saattavat olla vanhojen aikojen peruja. 80 -luvulla pihassa on viimeksi puurtanut puutarha -ihminen. Nyt viidettä vuotta itse argeologin hengessä etsimässä vanhoja linjoja ja kasveja täysin hiekalla haudatun pihan uumenista...
5. Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi (kaikkien aikojen lempikasvia on niin vaikea  
    nimetä, mutta jos pystyt niin saat nimetä sen)?
    Liljat eivät koskaa ole out, mutta tänä keväänä olen innostunut erityisesti erilaisista ruusuista.
6. Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?
    Katteita ei kai koskaan voi liikaa ylistää?
7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?
    Alennuslaarista erilaisia Iiriksiä, jotka onnistuivat olemaan itämättä laisinkaan. Sorruin myös luonnonmukaiseen ruusulannoitteeseen mikä näyttänee innostaneen uusia peittoruusuja vahvaan kasvuun.
8. Mitä on vielä ostoslistalla?
    Apua miten pitkä lista tästä voisi tulla! Tälle vuodelle on hakusessa vielä Juhannusmorsian -ruusun taimia, ensi vuonna saattaa olla aivan pakko vihdoin tutustua Pionien maailmaan. Jaa niin, voikukkarauta on kuulemma ihan oikeasti hyvä väline. Sellainen siis.
9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.
    Olen näissä hieman vielä turisti, mutta itsellä on kierroksessa heinäkuussa Tampereen Hatanpään ruusutarha sekä Helsingin remontoitu kasvitieteellinen. Puutarhapäivä elokuussa kiinnostaa myös lukuisine yksityispihoineen!
10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?
Meidän talossa on jostain syystä aina kasoja "pihavaatteita". Farkut ovat monessa kitkemishommassa kestävät. Monesti joku asia vaatii ihan vähän vaan sorkkimista ja tulee nypittyä ja innostuttua ihan arkivaatteissa kaikenlaiseen. Pienen lapsen äitinä sallin tämän itselleni koska täytyy tarttua hetkeen/ voikukkaan aina kun on hetki aikaa itselle :D 
11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?
   Tuskin valmiina mutta ehkä tyhmyyksistä vapaampi. Osaan ehkä kaivaa syvempiä istutuskuoppia ja kenties puutarhani sisältää enemmän hyötykasveja sekä eksoottisempia lajeja. Tällä hetkellä on monen nurkan perusasiat vielä vaiheessa ja monet kasvit taimet ja perennat nuoria. Volyymin lisäys on varmasti teema seuraavana viitenä vuonna. 

torstai 28. kesäkuuta 2012

Villiruusuista

"Kaikki kasviluokitukset ­ ovat luonnottomia, ihmisen tekemiä, eikä niissä ole koskaan ehdotonta totuutta. Luonnossa ei ole sukuja eikä lajeja vaan erilaisia kasviyksilöitä, joita me ihmiset yritämme pakottaa jonkinlaiseen järjestykseen.  " -Leena Hämet-Ahti

Tämän silmiini pistäneen tekstin jälkeen päätin kuitenkin keksiä miksi täällä metsätontilla kukkii eri aikaan kahta hieman erilaista villiruusua. Pureutumatta tarkemmin kiulukoiden karvaisuuteen tai piikkien tiheyteen rohkenen todeta että ilokseni mökin liepeillä viihtyy nyt kukassa oleva Karjalanruusu (R. acicularis, R. carelica) ja piakkoin hieman suurempana esiintymänä aloittaa loistonsa Metsäruusu (R. cinnamomea, Rosa majalis). Lisään kuvia ukkosen jälkeen!

Luontoretkiä sateen lomassa


Jos nyt näistä sateista ja ukkosista on joku ilo, niin ainakaan ei tarvitse kastella siirtämäämme suurehkoa aluetta metsänpohjaa...  Hämeen luontoon tottuneena kaikki kangasmaaston kasvit tuntuvat tosi eksoottisilta. Olen ahkerasti koittanut tunnistaa näitä "harvinaisuuksia" eri sivustojen avulla, yksi simppeli on mielestäni http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/. Sieltä löysin jokusen nimen joskaan en kaikkia! Pohdin olisiko näistä karuihin oloihin tottuneista kasveista siirtokelpoisia yksilöitä omaan puutarhaan vai pitäisikö vain kunnioittaa luontoa ihan omilla paikoillaan. Täältä seudulta ostetut perennat ovat ainakin erityisen vahvoja ja terveitä kotipuutarhassa!

Tänään suuntaamme sivistykseen kaupoille, lompakko on todellisen koitoksen edessä koska meidän tapauksessa shoppailu ei suinkaan tarkoita vaatteita; suuntana rautakauppa ja taimisto!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Voihan hidas hämäläinen luonne!

Olimme tänään maaseudun satamakirpputorilla, jossa joku muori möi perennoja. Katselin siinä että kylläpä on terveen näköisiä harvoin saatavilla olevia keltareunaisia kuunliljoja ja kangasajuruohoja roppakaupalla pilkkahinnalla, otanpa hetken päästä! No, hetki meni jos jonkun Zhu Zhu Petsin perässä ja jo vain ne oli menneet puoli tutulle perennakauppiaalle jolta joutunen moisia hankkimaan tuplahinnalla. AAARRGGHHHHH!

Harmitusta lievensi hieman todella huokealla mökille hommattu vanha leikkimökki, jota tietenkin pääsee sisustamaan ja istuttamaan liepeille jos jonkinlaisia ruusuja ja muita lapsiystävällisiä pensaita... Lisään kuvia urakasta huomenna kunhan löydämme siihen energiaa kaikelta metsänpohjan siirtämisen aiheuttamalta lihaskivulta...

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Lisää ruusuja Pohjois-Karjalassa




Lähdimme mökille lomailemaan Pohjois-Karjalaan ja pihaan saapuessa ensimmäisenä pistivät silmään siellä täällä kukkivat vaaleanpunaiset villiruusut. Myös toukokuussa istuttamani Torniolaakson ruusu alkoi kukkia kauniisti yllättävän pienin vaaleanpunaisin kukin! Torniolaakson ruusu on itseasiassa jalostettu ymmärtääkseni juuri Pohjois-Karjalassakin kukoistavasta luonnonvaraisesta ruususta. Niitä on Suomessa ilmeisesti kuutta eri sorttia, lieneköhän täällä eri aikaan kukkivat hieman eriväriset ruusut saman lajin erilaisissa kasvuoloissa kehittyneet...

Luonto on todella vihreää, saniaisia ja villiruusua tuntuu puskevan joka puolelta. Suopursun kukinta yllätti kauneudellaan. Siitä myöhemmin kuva mikäli uskallan vielä uhmata metsähyttysiä! Metsästä löytyy läheltä eräs hylätty vanha hirsitalo, jonka pihapiiri houkuttaa tutkimusmatkalle etsimään vanhoja perennoja... Jalosyreeniä, humalaa, ukonhattua ja montaa muuta perennannäköistä pilkottaa heinikosta, pitänee mennä ohjekirjan tai viisaamman kanssa lapion kera retkelle. Kaunista juhannusta!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ruusunnuppuja sateessa!

Kyllä on kaunista! Juhannusruusu jo aloitti varovaisen kukinnan ja muut ruusut pukkaa nuppuja! Surullista on, että lähdemme mökille pariksi viikkoa ja ehkä mahtavimmat hetket jäävät näkemättä... Laitellaan talteen nyt nämä pienet hetket. Ruusut ovat uusin innostukseni ja toiveet ovat korkealla, etenkin jatkuvakukintaisten kanssa. Juhannusruusu löytyy pihasta ennestään, suviruusu sekä peittoruusut ovat tämän kevään tulokkaita. Harjuiseen kuivaan maahan kaivamani kuopat saattoivat olla pitkällä tähtäimellä liian pieniä, mutta innokkaasti ovat kaikki lähteneet kasvuun. Käytin apuna myös luonnonmukaista lannoitetta jo istutuskuoppaan.

 Peittoruusu White Cover
 Juhannusruusu
 Suviruusu


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vihdoin asiaan

Koska blogillani ei ole vielä yhtään lukijaa, koostan ajatuksia itselleni muistiin. Puutarhani on alkujansa vuodelta 1927 ja nyt sitä uudelleen kaivellaan esiin lohkotun tontin toisen puolen rakennustyömaan mylläyksien jälkeen vuodesta 2007. Vanhan pihan muotoja ei ole enää jäljellä, mutta sitkeimmät lajit ovat nousseet aina uudelleen esille. Talossa on asunut puutarhaihminen viimeksi 80-luvulla, joten ihan alkuperäistä tietoa minulla ei ole, miten vanhoja kantoja kasvit täällä ovat. Juhannusruusu, päiväliljat sekä lukuisat akileijat kukoistavat milloin mistäkin nousemassa. Puustona on vanhaa jäljellä vain elämänsä loppusuoralla oleva Antanovka-omena, jalosireeni sekä monihaarainen valtava vaahtera. Viimeisen viiden vuoden aikana lisäämiäni lajikkeita löytyykin sitten liki neljäkymmentä, joskaan kaikilla lajeilla ei ole pysyvää oleskelulupaa. Aiemmin painotin hyötykasveihin, mutta vuosittain ämpärillisiä lehtokotiloita kerättyäni olen alkanut kallistumaan perennojen suuntaan.

Minua viehättää erityisesti selkeälinjaiset runsaat kasvit ja pensaat. Liljat ja ruusut ovat tällä hetkellä erityissuosiossa, seuraavana vuonna joutunen lankeamaan pionien maailmaan... Pihassamme on toteutettu paljon peruslinjojen rakentamista, kulkuväyliä sekä risuuntuneiden vanhojen linjojen siistimistä. Kukkapenkkejä ei ole montaakaan laitettu koska kaikki toiminnot eivät ole olleet aivan kohdillaan. Kuiva, hiekkapohjainen erittäin jyrkkä pohjoisrinne asettaa sekin omat haasteensa. Hiljakseen erilaiset kasvit ovat ilmaisseet missä viihtyvät. Ja yhtä hiljalleen olen itse alkanut oppia ja muistaa millaisesta hoidosta tai hoitamattomuudesta mikäkin lajike pitää. Vahvana tukena moneen ongelmanratkaisuun tai ideoiden kypsyttelyyn on Kotipuutarha-lehti. Luen aina uudelleen vanhojakin vuosikertoja koskaan kyllästymättä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Alkukankeuksia

Jokainen, joka alkaa kirjoittaa blogia, joutunee pohtimaan miksi, kenelle ja miten. Ja kun vielä on kyse puutarha-asioista niin visuaaliset vaatimukset astuvat mukaan kuvioihin. Tässä on mennyt jo hyvä tovi vasta blogin pohjia luodessa eikä sisältöseikoille ole tullut uhrattua ajatuksia. Kenelle haluan ajatukseni ja innostukseni puutarha-asioista jakaa? Saako olla kiinnostunut ihan kaikesta pihalla vai pitäisikö olla joku kapeampi osa-alue? Hermostuvatko hyötykasvi-ihmiset jos puhun vaikkapa perennoista? Ja miten ihmeessä tänne blogiini löytää samanhenkisiä ihmisiä?

Tosiasiallinen blogin kirjoittamisen tarve heräsi ajatuksesta pitää paremmin päiväkirjaa itselle mitä on tullut milloinkin tehtyä ja ennen kaikkea löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kotona tai tuttavapiirissä ei ehkä jokainen jaksa innostua talven yli selvinneestä tai erityisen kiehtovasta lajikkeesta... Saati niistä seikoista mitä on milloinkin myllätty ja mitäs seuraavaksi TARVITSEE tehdä...

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tästä se taas alkaa! Historiassa kolmas puutarhablogi, toivottavasti edeltäjiään parempi!