viher

tiistai 9. lokakuuta 2012

Sipulisirkus

Puolet ostoksista mullan alla, puolet odottaa energistä ja SATEETONTA päivää! Tilasin Korpikankaalta ison satsin erilaisia sipuleita. Laukat ovat uusi tuttavuus, samoin kerrotut valkeat Obdam -narsissit. Molempia laitoin runsain mitoin vanhojen liljojen sekaan, saapi nähdä miten keväällä käy! Tuntuu että vettä on tullut ihan tuhottomasti joka päivä, toivottavasti sipulit eivät mätäne turhan kosteassa maassa... Multaa möyhiessä onnistuin häätämään liikkeelle piiloistaan pari liljakukkoa. Kohtalo oli armoton. Etanoillakin on ollut tänä vuonna isommat kokoontumisajot meidän pihalla, ensi keväänä sitten kai on käytävä taas kunnon taistoon!

Pelargonien pistokkaat pääsivät omiin ruukkuihin ja nostin koko multaisen pöydällisen kellarin ikkunoille yritämään talvehtimista. Saa nähdä onko liian lämmintä ja maltanko olla kastelematta liikaa... Daaliat ovat vielä maassa, niille täytyykin keksiä joku hyvä paikka talveksi.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Syyspuuhia





Milloinkas mikäkin oli kukassa...

No nyt olis sitten aika laitella uusia aarteita mullan alle jemmaan, mutta muisti on nyt sitten kuitenkin jälleen pettänyt minut! Ihan mahdotonta muistaa milloin mikäkin kasvi oli parhaimmillaan, ja mihin kohtaan kaivataan millekin ajankohdalle täydennystä tai uutta väriä. Apua. Täytyykin luoda melkoinen kartasto josta kävisi ilmi missä on mitäkin... Tai sitten lukaista blogiani josko päiväkirjahengessä löytyisi tarvitavat havainnot!

Toinen huolenaihe on nyt sitten mitä kaikkea pitäisikään huomioida talven varalle? Koska on oikea aika nostaa juurakoita, leikata korsia tai ruusuja tai asetella talvisuojauksia, havuja ja lehtiä? Nappasin muutamat parhaiden pelargonioinen pistokkaat veteen siinä uskossa että saan ne vielä juurtumaan ja talvehtimaan jonnekin. Tämän vuoden ehdottomia yllättäjiä olivat pelargoniat ja Daaliat! Niitä lisää ja väriä lisää! Ruusuista olin keväällä enemmän innoissani kuin nyt koska ei ne mokomat itsekkäät kasvakkaan sillä tuuheudella tai suunnalla kuin ajattelin :) Ensi keväänä alkaa uusi ruusujen sota!

Huomenna saan postista ison kasan sipuleita laitettavaksi, toivon aurinkoisia ja vähätuulisia kelejä!

perjantai 14. syyskuuta 2012

No vitsi jo syyskuu!

Tunnustus itselle; olen heikohko blogisti. Tuli joku henkinen ja fyysinen lama kirjoittaa inspiroivista luontoelämyksistä kun en sellaisia ole oikein kokenut... Sateita sateiden peään, kaikki näyttää märältä ja flunssaisena ei syksyn lehdetkään jaksa innostaa kuten ennen. Mutta vielä on toivoa! Vasta syyskuu! Kaikkea kasvaa edelleen!

Koska ulkona ei ollut energioita puuhastella päätimme aukoa 20 -luvun talomme olohuoneen juurta jaksain auki ja tulos on toivottavasti pian hieno! Hetkeäkään ei kaduta vaikka talo on kaaoksen vallassa ja joka puolella jotain remonttipölyä :) Aivan mahtavat vanhat hirret, paneelikatot ja lautalattiat vain odotti esillekaivamista! Nyt sitten vain lompakko odottaa seteleiden esillekaivuuta kun pitäisi hommata ihania perinnetapetteja, maaleja, listoja ja ylimääräistä energiaa paikata tämä inspiraatio :D

Pihalla kukkii onneksi vielä syyshortensiat ja Daaliat, kun vaan jaksaisi oikeassa kohtaa muistaa kaivella juurakot talvehtimaan. Toivon lämmintä tulevaa viikkoa ja paljon innostusta ulkonakin!

tiistai 14. elokuuta 2012

Elokuu

Kieltäydyn vielä olemasta syystunnelmissa, onneksi tänään vielä oli lämmin keli! Viikko alkoi tekemättömien töiden listalla, liljakukko -löydöksen aiheuttamalla harmilla sekä oman osaamattomuuden tuomilla uusilla haasteilla puutarhassa...  Olisiko joku voinut visioida paremmin että peittoruusut kasvattaakin meidän pihalla puolimetriä pitkiä huiskoja sinne tänne? Ja miksen ole aiemmin ihmetellyt mikä liljoja on tänä kesänä napsinut? Pitikö seppelvarvut vain tuikata jyrkkään rinteeseen nurmikkoa laajemmin poistamatta että nyt se sitten kasvaa heinää joka kolosta? Onneksi voi nauttia kuitenkin lämpimistä illoista ja kynttilöistä! Ja siitä että liljat kukkivat silti uskomattoman kauniisti ötököistä huolimatta ja syyshortensia on alkanut suorastaan kukoistaa!

Lapseni päätä (ja älyä) suurempia Daalia
Syyshortensia 1 V

Pionit vireillä

perjantai 10. elokuuta 2012

Mielenterveyttä puutarhassa

Lapsen sairastaessa jo kolmatta viikkoa tuntui käsittämättömän hyvältä tyhjentää aivot ja mennä nykimään rikkaruohoja perennapenkistä ja nokkosia ja kaikkia muitakin piruja mihin sai purettua raivoa... Oksasaksista sai tuta niin villintynyt (taas) juhannusruusu kuin ärsyttävästi niskaan kaatuva siperianhernepensaskin.

Tuli samalla kiukulla nyhdettyä loputkin ruohotupsut aloitetun uuden perennapenkin reunasta, istutettua siihen valkeaa sammalleimua sekä mystistä valkoista perennaa (en tiedä vieläkään nimeä) sekä ihasteltua uuden jalomalvan todella herkkää kukintaa sekä kauniinsävyistä lehdistöä.

Sitten kun ei olisi muutakaan rahanmenoa, niin pitihän Korpikankaan sipulikuvaston tulla jo kotiin, taas olisi NIIN IHANIA tulppaaneja, vuokkoja sekä mm. minulle outoja erilaisia laukkoja tarjolla. Ja jouluruusuja suorastaan ihminen TARVITSEE. Jonnekin.

Innostuin kirjastossakin löytämään puutarha -osaston, eikä lukuisat opukset ainakaan helpota kuumetta muokata sitä ja tätä kohtaa pihassa vielä vähän...

Innostavaa syksyä jos tätä joku lukee! Ja joo kuvia tulee kunhan tämä väsähtänyt äiti jaksaa etsiä kameransa ja purkaa kuvat.

lauantai 4. elokuuta 2012

Jeee omia pioneja!

Heh, ensi vuonna kun ne on kuolleet johtuen huonosta istutuksesta tai tuhannesta väärintehdystä  pikkuseikasta mitä tosi pionihifistit käskevät noudattamaan saatan kirota innostukseni :) Mutta nyt pihalla odottelee maahan pääsyä ikivanhaa Pohjois-Karjalaista kantaa parit vaaleanpunaiset ja valkeat pionit. Kotimatkalla tuli selailtua ohjetta jos jonkinlaista miten niitä tulee kohdella.

Kotipuutarha -lehdessä oli ensimmäistä kertaa itseäni innostava ja värimaailmaltaan sopiva perennapenkin malli, jota hieman mukaille ajattelin jopa noudattaa. Kokoluokka oli hyvä ja lajit mieluisia. Huomenna kuvia kunhan saan kameran purettua ja monet ideat jalostettua! ja hanke edellyttää vielä mieheltä muutaman kymmenen isohkon kiven siirtoa...

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ihanuutta ja syyllisyyttä

Kaikki on luonnossa ja puutarhassa taas omalla tavallaan erinomaisen kaunista. Kamera on kyllä käynyt, mutta päivän päätteeksi ei kukaan ole jaksanut niitä purkaa ja hehkuttaa täälläkin! Peittoruusut ovat ihanilla muhkeilla nupuilla, liljat aukenevat yksitellen sateista huolimatta ja tänään jopa valkea syysleimukin alkoi jo avautua! Etanoita ja kotiloita on kerätty jo pienen ravintolan tarpeiksi. Piipahdimme puutarhahullun ystävän kanssa tänään ensimmäistä kertaa Pinsiön taimistolla Hämeenkyrössä. Mallipihalla oli melkolailla tuttuja juttuja, mutta taimipihan kasvien koot ja hinnat tekivät positiivisen vaikutuksen. Isoja pensaita ei juuri Tampereen myymälöissä ja puutarhoilla juuri näe, ainakaan kohtuullisilla hinnoilla!Tänään matkaan tarttui valkoista sammalleimua useampi potti sekä uskomattoman kaunis ja huokea yksilö Aspirin -ruusua! Sellainen on ennestäänkin jo Viherpeukaloiden kautta, muttei se edelleen ole kukintakunnossa kun oli niin pikkuruinen taimi.

Haalin Pohjois-karjalasta jälleen vahvoja taimia jotka olen havainnut erinomaisiksi meidän olosuhteissa. Komeamaksaruohoa, punaista ja valkoista myskimalvaa sekä jalomalvaa, ulkonäöstä ei vielä tarkempia havaintoja :) Kukinta näyttäisi olevan alkamaisillaan eikä kasvit juuri suuttuneet 500 km siirrosta!

Pohdin kovasti ruusujen jakamista ja varttamista, jos jollain on suositella joku ruusukirja tai opas niin vinkkejä otetaan vastaan! Vanhoista Kotipuutarhoistakin tietty löytyy yhtä ja toista ohjetta!

Ihania hetkiä pihan parissa, nyt kannattaa tankata talvea varten näkyjä ja tuoksuja!



maanantai 16. heinäkuuta 2012

Etanahälytys!

Nimi kumpuaa lapseni jokapäiväisestä riemusta, Oktonauteista. He tekevät kriisin tullen Oktohälytyksen. No, nyt on tosi kyseessä sillä saavuttuamme eilen Pirkanmaalle havaitsin nopealla silmäyksellä liki joka kasvissa jonkin sortin reikiä ja nurmikko rutisi inhasti kenkien alla. Lehtokotilot ovatkin vanha tuttu vitsaus mutta nyt on iloiseen joukkoon innostuneet myös tavanomaiset (en tiedä lajia) kuvottavanlimaiset harmaat pienet etanat. Keräsin puolessa tunnissa ensihätään pois kaksi isohkoa hillopurkillista kotiloita pois jos jonkin kasvin lehdiltä. Sateilla ja pitkäksi venähtäneellä nurmikolla lienee osuutta asiaan kun ne noin innostuivat monistamaan itsensä!

Kotipihaan saapuminen vahvisti ajatukseni että tämän hetken kukkivia tarvitsen rutkasti lisää, piha oli liki pelkästään vihreän sävyissä. Pelargonit kukkivat ihmeen kauniisti ja jokunen haalea Daalia on osallistunut kukintaan. Pidän erityisesti valkeista, vaaleanpunaisista ja syvän violeteista kukista, mutta kyllä nyt saisi jotain loistokastakin olla! Liljoissa on mahtavat nuput, niitä odotellessa! Pensasmustikassakin näyttäisi olevan lupaavasti marjoja kypsyttelemässä, vaikka istutin ne vasta viime syksynä.

Ja koska niskani on lohduttoman huonossa kunnossa joudun istutusvoimia odototellessa lukemaan muiden loistokkaita puutarhablogeja! Aina saa uusia ideoita ja oppii jotain. Tämän kesän ehkä yksittäinen ihanin asia on ollut löytä netistä niin kovasti erilaisia puutarha-aiheita, ihmisiä ja blogeja. Ei käy illat pitkäksi kun saa katsella ja lueskella muiden ajatuksia pihan tonkimisesta ja mitä hikisimmistä urakoista kauneuden eteen!


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Voi ei!

Kolme päivää on mies lapioinut ja minä tampannut nurmikonpohjaa. Siemenet on hartaasti levitetty ja mullattu ja itäminen lähti liikkeelle. Sitten tulee kaikkien aikojen ennätyssade tänne korpeen ja koko kova homma valui vuolaina virtoina läheiseen koskeen! Kaikkialla on mullansekaisia vanoja ja uimapaikka on täynnä multaa ja siemeniä. Ei muuta kuin uudestaan. Mahtavaa.

Ahkerin multatyöläinen

Apteekkarinruusu nurinperin

Hentoinen ruusupavun kukka
No, ihaniakin pihauutisia, sain lähitilalta Neidonruusua ja Mustilanruusua kunnon alut, toivotaan että sateet auttavat edes niiden kasvuunlähtöä! Positiivista on myös että suuria odotuksia herättänyt ja huonosti kasvuunlähtenyt vaaleanpunakukkainen ruusupapu on vihdoin tehnyt hiukan kukkiakin ja näyttäisi olevan myös mustikkasato melkein valmis!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Vihdoin multaa!

Tiskipisteen taakse viskaamani hansaruusu innostui paikan vaihdoksesta

Sukulaisten nikkaroimia tuohiroveita

Pikku mökin maalari
Pitihän ensimmäisen kohtuullisen niskakipupäivän kunniaksi tilata pihaan kuorma-autollinen multaa! Täällä mökin ympäristössä on niin havuinen ja hiekkainen miljöö että mikään määrä tuontimaata ei liene liikaa. Tarkoituksena olisi perustaa hiekka-alueille apilanurmi sekä ehkä hieman pensaita ja perennoja. Olin kyllä päättänyt että tämä paikka olisi metsäinen ja luonnontilainen, mutten usko että selviän taimikaupasta huomenna tyhjin käsin takaisin. Leikkimökin sivustoille ajattelin keijuangervoa, se kun on nopeasti kasvavaa ja aina kiitollisen näköistä. Ei sitten mene lelut ja koira turhan usein mökin alle.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Pionikateutta ja ajanpuutetta

Ensi vuodelle suunnittelemani pioniryhmän perustaminen saattaa saada vauhtia jo tänä vuonna, kun tuntuu että joka blogi ja piha hehkuu Pionien kauneutta tällä hetkellä! Ne kun taitavat vaatia optimaalisen paikan, kunnolla tilaa ja tuentaa. Lajikkeisiin perehtyminenkin on vielä vaiheessa, mahdollisuuksia on ihan liikaa! Maalikaupassa valitsin tänään leikkimökkiin vaaleanpunaisen maalisävyn ja kuin kohtalona sävyn nimi oli Pioni :)

Piipahdimme Pirkanmaalla kesken loman latautumassa uuteen mökkireissuun. Huomasin ikäväkseni että useamman perennan kukinta meni parin viikon aikana hieman ohi. Kahden pihan myllääjänä menettänee aina jotain kaunista. Koitin napsia jotain pieniä havaintoja tästä hetkestä muistiin. Yrttilaatikot pursuilevat ylituotantoa ja lehtokotiloita näyttää ilmestyneen uusi sukupolvi; joka paikassa nököttää pikkuruisia yksilöitä... Ei kun keräyspuuhiin, vaikkei ne siitäkään juuri tunnu vähenevän.Tuntuu että kaikkea olisi taas tehtävä ja hankittava mutta aikaa on aivan liian vähän!

Pelargonia Kronprins Nikolai (mårbacka) aloitti kukinnan ensi kerran, vielä hieman vaatimaton ilmestys, joskin erikoisen kaunis hieman vaaleanpunaisen vivahtava kukinto.

Kuuliljojen kukinta ei minua erityisemmin herkistä, mutta nuput ovatkin ihmeen ilmeikkäät !Erilaisia kuunliljoja pihoista löytyy kuutta lajiketta, jotka täytynee jaksaa nimikoida uudelleen kasvikirjan avulla.

Heräteostoksena hankittu Jalopelargoni innostui uuteen kukintaan toivuttuaan rankkasateesta jonne unohtui kerran...

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Bloggauksen opettelua

Monilla kivoilla blogeilla näyttää kiertävän erilaisia haasteita. En ihan ole hoksannut miten sellaisia luodaan tai kierrätetään, mutta kopioin yhden kysymysrimpsun omaksi ilokseni. Jos jotain tältä bloggaamiselta odotan niin uusia tuttuja keiden kanssa voi jakaa ajatuksia pihalla olemisesta. Ihmetyttää miten paljon koko ajan löydän lisää mielenkiintoisia blogeja ja uskomatonta kateutta herättäviä puutarhoja!

1. Varhaisin puutarhamuistosi?
   varhaisteiniä kaupungista muutto maaseudulle ja siellä moninaiset enemmän ja vähemmän pakolliset puutarhatyöt. Ruusujen kauneus, omenapuiden kukinta ja perunannosto.
2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on?
    Näitähän olisi monia, mutta kielon tuoksu on ihana, samoin mäntymetsän havuinen ja muurahaisten luoma happoinen tuoksu.
3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe.
    Ostaa kaikki taimet kaupasta istutusinnossa miettimättä lopullista kokonaisuutta ja sitä että taimia on monilla pihat pulloillaan ja niitä voi jakaa hyvien juttujen, kokemuksien ja vaihtokaupan hengessä.
4. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?
   Karkeasti, alunperin 20 -luvulla rakennetun kirjurin hirsitöllin pihasta ei liene montaa asiaa jäljellä.Olettaisin että juhannusruusu sekä ikivanha Antanovka saattavat olla vanhojen aikojen peruja. 80 -luvulla pihassa on viimeksi puurtanut puutarha -ihminen. Nyt viidettä vuotta itse argeologin hengessä etsimässä vanhoja linjoja ja kasveja täysin hiekalla haudatun pihan uumenista...
5. Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi (kaikkien aikojen lempikasvia on niin vaikea  
    nimetä, mutta jos pystyt niin saat nimetä sen)?
    Liljat eivät koskaa ole out, mutta tänä keväänä olen innostunut erityisesti erilaisista ruusuista.
6. Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?
    Katteita ei kai koskaan voi liikaa ylistää?
7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?
    Alennuslaarista erilaisia Iiriksiä, jotka onnistuivat olemaan itämättä laisinkaan. Sorruin myös luonnonmukaiseen ruusulannoitteeseen mikä näyttänee innostaneen uusia peittoruusuja vahvaan kasvuun.
8. Mitä on vielä ostoslistalla?
    Apua miten pitkä lista tästä voisi tulla! Tälle vuodelle on hakusessa vielä Juhannusmorsian -ruusun taimia, ensi vuonna saattaa olla aivan pakko vihdoin tutustua Pionien maailmaan. Jaa niin, voikukkarauta on kuulemma ihan oikeasti hyvä väline. Sellainen siis.
9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.
    Olen näissä hieman vielä turisti, mutta itsellä on kierroksessa heinäkuussa Tampereen Hatanpään ruusutarha sekä Helsingin remontoitu kasvitieteellinen. Puutarhapäivä elokuussa kiinnostaa myös lukuisine yksityispihoineen!
10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?
Meidän talossa on jostain syystä aina kasoja "pihavaatteita". Farkut ovat monessa kitkemishommassa kestävät. Monesti joku asia vaatii ihan vähän vaan sorkkimista ja tulee nypittyä ja innostuttua ihan arkivaatteissa kaikenlaiseen. Pienen lapsen äitinä sallin tämän itselleni koska täytyy tarttua hetkeen/ voikukkaan aina kun on hetki aikaa itselle :D 
11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?
   Tuskin valmiina mutta ehkä tyhmyyksistä vapaampi. Osaan ehkä kaivaa syvempiä istutuskuoppia ja kenties puutarhani sisältää enemmän hyötykasveja sekä eksoottisempia lajeja. Tällä hetkellä on monen nurkan perusasiat vielä vaiheessa ja monet kasvit taimet ja perennat nuoria. Volyymin lisäys on varmasti teema seuraavana viitenä vuonna. 

torstai 28. kesäkuuta 2012

Villiruusuista

"Kaikki kasviluokitukset ­ ovat luonnottomia, ihmisen tekemiä, eikä niissä ole koskaan ehdotonta totuutta. Luonnossa ei ole sukuja eikä lajeja vaan erilaisia kasviyksilöitä, joita me ihmiset yritämme pakottaa jonkinlaiseen järjestykseen.  " -Leena Hämet-Ahti

Tämän silmiini pistäneen tekstin jälkeen päätin kuitenkin keksiä miksi täällä metsätontilla kukkii eri aikaan kahta hieman erilaista villiruusua. Pureutumatta tarkemmin kiulukoiden karvaisuuteen tai piikkien tiheyteen rohkenen todeta että ilokseni mökin liepeillä viihtyy nyt kukassa oleva Karjalanruusu (R. acicularis, R. carelica) ja piakkoin hieman suurempana esiintymänä aloittaa loistonsa Metsäruusu (R. cinnamomea, Rosa majalis). Lisään kuvia ukkosen jälkeen!

Luontoretkiä sateen lomassa


Jos nyt näistä sateista ja ukkosista on joku ilo, niin ainakaan ei tarvitse kastella siirtämäämme suurehkoa aluetta metsänpohjaa...  Hämeen luontoon tottuneena kaikki kangasmaaston kasvit tuntuvat tosi eksoottisilta. Olen ahkerasti koittanut tunnistaa näitä "harvinaisuuksia" eri sivustojen avulla, yksi simppeli on mielestäni http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/. Sieltä löysin jokusen nimen joskaan en kaikkia! Pohdin olisiko näistä karuihin oloihin tottuneista kasveista siirtokelpoisia yksilöitä omaan puutarhaan vai pitäisikö vain kunnioittaa luontoa ihan omilla paikoillaan. Täältä seudulta ostetut perennat ovat ainakin erityisen vahvoja ja terveitä kotipuutarhassa!

Tänään suuntaamme sivistykseen kaupoille, lompakko on todellisen koitoksen edessä koska meidän tapauksessa shoppailu ei suinkaan tarkoita vaatteita; suuntana rautakauppa ja taimisto!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Voihan hidas hämäläinen luonne!

Olimme tänään maaseudun satamakirpputorilla, jossa joku muori möi perennoja. Katselin siinä että kylläpä on terveen näköisiä harvoin saatavilla olevia keltareunaisia kuunliljoja ja kangasajuruohoja roppakaupalla pilkkahinnalla, otanpa hetken päästä! No, hetki meni jos jonkun Zhu Zhu Petsin perässä ja jo vain ne oli menneet puoli tutulle perennakauppiaalle jolta joutunen moisia hankkimaan tuplahinnalla. AAARRGGHHHHH!

Harmitusta lievensi hieman todella huokealla mökille hommattu vanha leikkimökki, jota tietenkin pääsee sisustamaan ja istuttamaan liepeille jos jonkinlaisia ruusuja ja muita lapsiystävällisiä pensaita... Lisään kuvia urakasta huomenna kunhan löydämme siihen energiaa kaikelta metsänpohjan siirtämisen aiheuttamalta lihaskivulta...

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Lisää ruusuja Pohjois-Karjalassa




Lähdimme mökille lomailemaan Pohjois-Karjalaan ja pihaan saapuessa ensimmäisenä pistivät silmään siellä täällä kukkivat vaaleanpunaiset villiruusut. Myös toukokuussa istuttamani Torniolaakson ruusu alkoi kukkia kauniisti yllättävän pienin vaaleanpunaisin kukin! Torniolaakson ruusu on itseasiassa jalostettu ymmärtääkseni juuri Pohjois-Karjalassakin kukoistavasta luonnonvaraisesta ruususta. Niitä on Suomessa ilmeisesti kuutta eri sorttia, lieneköhän täällä eri aikaan kukkivat hieman eriväriset ruusut saman lajin erilaisissa kasvuoloissa kehittyneet...

Luonto on todella vihreää, saniaisia ja villiruusua tuntuu puskevan joka puolelta. Suopursun kukinta yllätti kauneudellaan. Siitä myöhemmin kuva mikäli uskallan vielä uhmata metsähyttysiä! Metsästä löytyy läheltä eräs hylätty vanha hirsitalo, jonka pihapiiri houkuttaa tutkimusmatkalle etsimään vanhoja perennoja... Jalosyreeniä, humalaa, ukonhattua ja montaa muuta perennannäköistä pilkottaa heinikosta, pitänee mennä ohjekirjan tai viisaamman kanssa lapion kera retkelle. Kaunista juhannusta!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ruusunnuppuja sateessa!

Kyllä on kaunista! Juhannusruusu jo aloitti varovaisen kukinnan ja muut ruusut pukkaa nuppuja! Surullista on, että lähdemme mökille pariksi viikkoa ja ehkä mahtavimmat hetket jäävät näkemättä... Laitellaan talteen nyt nämä pienet hetket. Ruusut ovat uusin innostukseni ja toiveet ovat korkealla, etenkin jatkuvakukintaisten kanssa. Juhannusruusu löytyy pihasta ennestään, suviruusu sekä peittoruusut ovat tämän kevään tulokkaita. Harjuiseen kuivaan maahan kaivamani kuopat saattoivat olla pitkällä tähtäimellä liian pieniä, mutta innokkaasti ovat kaikki lähteneet kasvuun. Käytin apuna myös luonnonmukaista lannoitetta jo istutuskuoppaan.

 Peittoruusu White Cover
 Juhannusruusu
 Suviruusu


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vihdoin asiaan

Koska blogillani ei ole vielä yhtään lukijaa, koostan ajatuksia itselleni muistiin. Puutarhani on alkujansa vuodelta 1927 ja nyt sitä uudelleen kaivellaan esiin lohkotun tontin toisen puolen rakennustyömaan mylläyksien jälkeen vuodesta 2007. Vanhan pihan muotoja ei ole enää jäljellä, mutta sitkeimmät lajit ovat nousseet aina uudelleen esille. Talossa on asunut puutarhaihminen viimeksi 80-luvulla, joten ihan alkuperäistä tietoa minulla ei ole, miten vanhoja kantoja kasvit täällä ovat. Juhannusruusu, päiväliljat sekä lukuisat akileijat kukoistavat milloin mistäkin nousemassa. Puustona on vanhaa jäljellä vain elämänsä loppusuoralla oleva Antanovka-omena, jalosireeni sekä monihaarainen valtava vaahtera. Viimeisen viiden vuoden aikana lisäämiäni lajikkeita löytyykin sitten liki neljäkymmentä, joskaan kaikilla lajeilla ei ole pysyvää oleskelulupaa. Aiemmin painotin hyötykasveihin, mutta vuosittain ämpärillisiä lehtokotiloita kerättyäni olen alkanut kallistumaan perennojen suuntaan.

Minua viehättää erityisesti selkeälinjaiset runsaat kasvit ja pensaat. Liljat ja ruusut ovat tällä hetkellä erityissuosiossa, seuraavana vuonna joutunen lankeamaan pionien maailmaan... Pihassamme on toteutettu paljon peruslinjojen rakentamista, kulkuväyliä sekä risuuntuneiden vanhojen linjojen siistimistä. Kukkapenkkejä ei ole montaakaan laitettu koska kaikki toiminnot eivät ole olleet aivan kohdillaan. Kuiva, hiekkapohjainen erittäin jyrkkä pohjoisrinne asettaa sekin omat haasteensa. Hiljakseen erilaiset kasvit ovat ilmaisseet missä viihtyvät. Ja yhtä hiljalleen olen itse alkanut oppia ja muistaa millaisesta hoidosta tai hoitamattomuudesta mikäkin lajike pitää. Vahvana tukena moneen ongelmanratkaisuun tai ideoiden kypsyttelyyn on Kotipuutarha-lehti. Luen aina uudelleen vanhojakin vuosikertoja koskaan kyllästymättä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Alkukankeuksia

Jokainen, joka alkaa kirjoittaa blogia, joutunee pohtimaan miksi, kenelle ja miten. Ja kun vielä on kyse puutarha-asioista niin visuaaliset vaatimukset astuvat mukaan kuvioihin. Tässä on mennyt jo hyvä tovi vasta blogin pohjia luodessa eikä sisältöseikoille ole tullut uhrattua ajatuksia. Kenelle haluan ajatukseni ja innostukseni puutarha-asioista jakaa? Saako olla kiinnostunut ihan kaikesta pihalla vai pitäisikö olla joku kapeampi osa-alue? Hermostuvatko hyötykasvi-ihmiset jos puhun vaikkapa perennoista? Ja miten ihmeessä tänne blogiini löytää samanhenkisiä ihmisiä?

Tosiasiallinen blogin kirjoittamisen tarve heräsi ajatuksesta pitää paremmin päiväkirjaa itselle mitä on tullut milloinkin tehtyä ja ennen kaikkea löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kotona tai tuttavapiirissä ei ehkä jokainen jaksa innostua talven yli selvinneestä tai erityisen kiehtovasta lajikkeesta... Saati niistä seikoista mitä on milloinkin myllätty ja mitäs seuraavaksi TARVITSEE tehdä...

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tästä se taas alkaa! Historiassa kolmas puutarhablogi, toivottavasti edeltäjiään parempi!