Elokuu

Kieltäydyn vielä olemasta syystunnelmissa, onneksi tänään vielä oli lämmin keli! Viikko alkoi tekemättömien töiden listalla, liljakukko -löydöksen aiheuttamalla harmilla sekä oman osaamattomuuden tuomilla uusilla haasteilla puutarhassa...  Olisiko joku voinut visioida paremmin että peittoruusut kasvattaakin meidän pihalla puolimetriä pitkiä huiskoja sinne tänne? Ja miksen ole aiemmin ihmetellyt mikä liljoja on tänä kesänä napsinut? Pitikö seppelvarvut vain tuikata jyrkkään rinteeseen nurmikkoa laajemmin poistamatta että nyt se sitten kasvaa heinää joka kolosta? Onneksi voi nauttia kuitenkin lämpimistä illoista ja kynttilöistä! Ja siitä että liljat kukkivat silti uskomattoman kauniisti ötököistä huolimatta ja syyshortensia on alkanut suorastaan kukoistaa!

Lapseni päätä (ja älyä) suurempia Daalia

Syyshortensia 1 V

Pionit vireillä

Mielenterveyttä puutarhassa

Lapsen sairastaessa jo kolmatta viikkoa tuntui käsittämättömän hyvältä tyhjentää aivot ja mennä nykimään rikkaruohoja perennapenkistä ja nokkosia ja kaikkia muitakin piruja mihin sai purettua raivoa... Oksasaksista sai tuta niin villintynyt (taas) juhannusruusu kuin ärsyttävästi niskaan kaatuva siperianhernepensaskin.

Tuli samalla kiukulla nyhdettyä loputkin ruohotupsut aloitetun uuden perennapenkin reunasta, istutettua siihen valkeaa sammalleimua sekä mystistä valkoista perennaa (en tiedä vieläkään nimeä) sekä ihasteltua uuden jalomalvan todella herkkää kukintaa sekä kauniinsävyistä lehdistöä.

Sitten kun ei olisi muutakaan rahanmenoa, niin pitihän Korpikankaan sipulikuvaston tulla jo kotiin, taas olisi NIIN IHANIA tulppaaneja, vuokkoja sekä mm. minulle outoja erilaisia laukkoja tarjolla. Ja jouluruusuja suorastaan ihminen TARVITSEE. Jonnekin.

Innostuin kirjastossakin löytämään puutarha -osaston, eikä lukuisat opukset ainakaan helpota kuumetta muokata sitä ja tätä kohtaa pihassa vielä vähän...

Innostavaa syksyä jos tätä joku lukee! Ja joo kuvia tulee kunhan tämä väsähtänyt äiti jaksaa etsiä kameransa ja purkaa kuvat.

Jeee omia pioneja!

Heh, ensi vuonna kun ne on kuolleet johtuen huonosta istutuksesta tai tuhannesta väärintehdystä  pikkuseikasta mitä tosi pionihifistit käskevät noudattamaan saatan kirota innostukseni :) Mutta nyt pihalla odottelee maahan pääsyä ikivanhaa Pohjois-Karjalaista kantaa parit vaaleanpunaiset ja valkeat pionit. Kotimatkalla tuli selailtua ohjetta jos jonkinlaista miten niitä tulee kohdella.

Kotipuutarha -lehdessä oli ensimmäistä kertaa itseäni innostava ja värimaailmaltaan sopiva perennapenkin malli, jota hieman mukaille ajattelin jopa noudattaa. Kokoluokka oli hyvä ja lajit mieluisia. Huomenna kuvia kunhan saan kameran purettua ja monet ideat jalostettua! ja hanke edellyttää vielä mieheltä muutaman kymmenen isohkon kiven siirtoa...