Valkeaa ja vaaleanpunaista

"Pään painan ruohikolle ja oion jalkojain.En jaksa pohdiskella,mä tahdon olla vain.
... Sen viisaammat voi tehdä,mä päivän kultaan jään. Mä tunnen kaikki tuoksut ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,voi ottaa jättää paikoilleen tai olla niin kuin luonnostaan ja maata vaan."
- Tove Jansson

Lomalla siis. Vihdoin. Nyt kun olisi kaikki maailman aika (tai se mitä lapselta jää = 0,5 h) tehdä puutarhahommia niin iskikin väsy. Kadehtien ihailen kaikkien blogeissa pionien loistoa, mutta tällä pihalla sitä täytynee vielä varrota ensi kesään. Mutta sitten kuulkaas sitä riittää! Yllättävän vähän kukkia keliin nähden, uudet pelargoniatkin tekevät vain hidasta kasvua ilman aikomustakaan kukkia. Ihme hommaa. Täytynee vaihtaa uutta multaa ja paikkaa pihalla. Nurmikko ja rikkaruohot kyllä kasvavat sademetsä-olosuhteiden ansiosta! 

Mutta siis teemaani, on jotain valkoista ja jotain pinkkiä. Alla jokunen kuva niistä. Nämä kaksi väriä sopivat mielestäni kovin hyvin vanhaan kermanvalkeaan taloon. 

Jalokärsämö, Malva sekä Kuunlilja Big Daddy 

Aspirin rose, pelargoniat sekä jättilaukka 

Nyt tuli vain kollaasia lähikuvista, kunhan rohkaistun niin kuvaan kukkapenkit kokonaisuudessaan. Täytyisi muutoinkin kysyä vinkkiä ahkerilta lukijoilta pariin haastavaan kohtaan! Oma puutarha on hieman kuin oma ulkonäkö, koskaan ei osaa olla ihan täysin tyytyväinen, joskin iän myötä kaikkeen sallii hieman loivennuksia ja epätasaisia paikkoja :) Viikonloppu hengenvetoa kotona ja sitten suunta Pohjois-Karjalaan mökille! Toivon hellettä vain ja ainoastaan hyttysten määrän vuoksi, oma termostaatti ei ole kovin aurinkomyönteinen... 

Juhannusta! Onnea! Rauhaa!

Vietimme lämpimän juhannusaaton vanhoilla kotikulmilla suurella joukolla saunoen, uiden ja herkutellen! Kyllä maalla on aina kesällä omalla tavallaan aivan käsittämättömän mukavaa ja kaikilla tekemisen meininki! Kellään ei kiire minnekään, lapset juoksevat ihan omaa luonnollista rataansa muun menon seassa ja huumori on herkässä. Pieni-suuri tyttäreni täytti tänään 4 vuotta. Käsittämätöntä onnea!

SYDÄMELLISEN LÄMMINTÄ KESÄÄ KAIKILLE!

Ankeuttajia ja ilahduttajia

Harry Potterin Ankeuttajat olivat hienosti taannoin jossain puutarha-blogissa liitetty havusuojiin Tuijien yllä. Nyt lanseeraan termin omassani lähinnä henkistä stressiä aiheuttavien juttujen kuvaamiseen!

Koska myrskytuuli meinasi heilauttaa kokoiseni naisenkin ilmaan, tuumin että mitenhän harjun heppoisessa soramaassa pysyvät pihamme kuusi vanhaa koivua. Tilasin arboristin lehti-ilmoituksen perusteella arvioimaan missä hapessa ne ovat, ja huonossahan tietty. Sen kertovat jo naapurin autojen ylle napsahtelevat oksat sekä tänä vuonna muutamassa puussa olematon lehdistö. Viereisen tontin rakennustyömaalta vyörytetty maa on tukahduttanut ilmajuuriset puut ja on ollut vain ajasta kiinni milloin niiden eläkeikä on loppu. Rinteemme on niin jyrkkä, ettei niitä olla pystytty pahemmin ilmastoimaan. Kuudesta puusta kolme sai lähtötuomion. Koska kaato on erinomaisen haasteellista (sillä ne pitää napsia poikki ilmassa minnekään kaatamatta) niin hintakin on hieman haasteellinen :) Jos asiasta etsii hyviä puolia (kuten olen päättänyt yrittää tehdä) niin pohjoinen pihamme saa jatkossa runsaasti enemmän valoa (ja tuulta) sekä jokusen takkapuun (jolle ei ole tilaa). Ja varsinainen Ankeutus tässä asiassa on se, ettemme voi rakentaa kasvihuonetta ennenkuin puut on napsittu, sillä paikka on juuri yhden raihnaisen alla. Jossain maassa historiassa on rakennettu rautatie ennenkuin juna siihen on keksitty, ehkä tästä saattaa tulla vastaava hanke ja voin oikeasti ryhdistäytyä ja maalailla vanhat ikkunat valmiiksi...

Vasemmaisin on pätevä, kaksi keskellä kohtaa sahan. 

Sitten hei nää TYYPIT!  Eilen illalla napsittiin parissa minuutissa taas pätevä litra muhkeita kotiloita, pitänee alkaa suolata niitä ja tarjota Porvoon Timbaaliin ehtymättömälle ruokalistalle. Kylläpä taas mukavasti rapisee jalan alla sateen päälle. Uusi sukupolvi X on syntynyt! Toisaalta näitä on kaiketi vähemmän kuin ennen, nyt niiden alkuperä on paikallistettu tontin yhdelle laidalle joka on vain 8 metriä naapurin kanssa. Sen saanee rajattua jollain tuhka/hiekka/ ferramol -esteellä. 

Ja sitten NÄMÄ! Kirvat tai mitkälie mustat pienet pirulaiset! Näillä on joku salaliitto meitä ja jo muutoinkin rumaa kirsikkapuutamme kohtaan. Ilolla huomenna mäntysuopa -liuos käteen ja pesemään lehtiä. Kirsikoita näyttäisi olevan tulossa kaikesta huolimatta ihan mukavastikin! 

Nyt on ollut pari viikkoa hieman vähä-kukkaista aikaa, selkeästi tarvetta paikallisolot huomioivalle pihasuunnitelmalle. Täällä ei mikään kuki "oikeassa" aikataulussa. Pohjoisrinne kolmosvyöhykkeellä tarkoittanee samaa kuin vitosvyöhyke. Ei meillä mitkään laukat tai pionit vielä kuki! No, ensimmäistä kesää herkkä valkoinen malva on avannut ensimmäiset kukat! Tämä menee nyt siihen Ilahduttaja -kategoriaan! 

Minua ilahduttaa myös suuresti neljä hengissä säilynyttä ruusupapua jotka ymppäsin vanhaan maitotonkkaan! Tulkoot kosteus ja helle! Suuri sato nälkäisille! Kuvat ovat nyt hiukka pimeitä ja ankeita, mutta olin kätevänpätevä perheenäiti ja kävin napsimassa nämä lapsen vihdoin nukkuessa enkä jaksa kyllä tehdä mitään ihmeitä. Pimeää touhua.

Kaunista, satoisaa ja ruokaisaa Juhannusta kaikille! Aivan mahtavaa iltaisella väsyneenä lukea toisten kommelluksista puutarhoissa ja ihastella ja innostua kaikesta!

Ei mennyt ihan putkeen...

Piipahdimme viime viikolla Pohjois-Karjalassa mökkeilemässä ja jo matkalla ajattelin miten pääsen leikkaamaan viime syksynä istutettua nurmikkoa, ihastelemaan omenapuun kukintaa ja lannoittelemaan metsäisen paikan kukkapenkkejä. Jep. Kuvassa onnistunut tulppaani, ainoa laatuaan. Onnistui sentään 1/36.

Omenapuuhun oli iskenyt joko väsy tai tauti, surkeat pienet lehdet olivat kuivilla kituliailla rullilla ja yksi heiveröinen kukka pyrki avautumaan. Runkoa pitkin kiipeili kolmeviikkoa taaksepäin tehdystä ruiskutuksesta huolimatta lukuisia muurahaisia ja hämähäkkejä. Koska pomologin taitoni ovat vasta alkeisella tasolla, päätin ensiapuna laitella muhimaan nokkosveden ravinteeksi ja ensihätään pesin puuparan miedolla mäntysuovalla.

surkeus

Lääke

"vene", jossa on ihan ilman hoitoa viihtynyt joka vuosi limenvihreä maksaruoho ja rentoakankaali oli myös tällaisessa hapessa. Tulva taisi olla liikaa tällekin penkille, täytyy perustaa kokonaan jotain uutta.

Nurmikosta en välitä enää puhuakaan, ainoa oikea hoito oli soittaa maajussille ja pyytää puhdasta multaa kunnon vuori odottamaan kesälomaa. Tai sitten suostutella mies vielä kertaalleen rikkomaan selkänsä ja hakemaan kunttaa...

Kukoistava Keijuangervo

Tulppaanien loistetta.

Onneksi helteissä oli myös hyvä puolensa, Karjalanruusu aloitti mahtavan kukinnan! (R. acicularis, R. carelica) Muutamaa viikkoa myöhemmin on pienemmän ja vaaleanpunaisemman Metsäruusun (R. cinnamomea, Rosa majalis) vuoro. Nämä kaksi tontilla itsekseen viihtyvää villiruusua ovat muuttuneet aiempien vuosien riesasta yhdeksi tontin vaalituimmaksi asiaksi!

Myrkyllisyyden vuoksi olemme myös aavistuksen karsineet pihallekin levittäytynyttä Näsiää, vaikkakin sitä tulee ilmeisesti suojella. Tänä vuonna toukokuun puolella osuimme ensimmäistä kertaa mökille siten, että näin sen kukassa, ja johan oli kaunis! En edes tiennyt että se kasvaa miltei puumaiseksi jos saa olla suotuisassa paikassa! Lapsia ajatellen mies ei kuitenkaan antanut lupaa hakea sellaista takaisin pihaan :)

Ja vielä lopuksi: Mikä tämä perenna on? noin 50cm korkea, leviää ja kukkii runsaasti hunajankeltaisin kukin. En löydä oppaistani tai netistä vastaavaa. 

Tekstin sekavuus kertonee tämän puutarhailijan iltaväsymyksen määrästä. Toivon oikein ihanaa ulkoilu -ilmaa kaikille ja iloitsen kun ukkosten myötä saatiin hieman kasteluakin!