Piipahdus blogeissa!

Joka ilta on sellainen tunne että pitäisi jaksaa naputella kuulumisia tännekin, mutta homma kaatuu vähintään siihen että pitäisi raahautua vielä hakemaan ja purkamaan kamera ja keksiä näppärää sanottavaakin asioista :) Onneksi pihabloggaajia piisaa niin saa ainakin nauttia ja kadehtia muiden saavutuksia iltaisin! Kirjoitan postauksen nyt silläkin uhalla että verbaalinen anti on jo tältäpäivältä tuhlattu työssä sekä uhmaikäisen kanssa puuhaillessa. 

Kaikesta huolimatta nyt on tapahtunut, ihan joka päivä jotain kivaa pihalla! Saimme lahjoituksena mukavita ihmisiltä hyvin säilytettyjä vanhoja ikkunoita lisää, joten kasvihuoneen tekemiselle ei ole enää kuin aika rajana! Pihaa on siivottu ja raivattu, muutama sata lehtokotiloa poimittu ja kaikenlaista nypitty siellä täällä! 

Tälle viikolle on vielä luvassa erinäisiä kesäkukka-kylvöjä, kaivuutyön aloitus, ruohonleikkuu sekä kärhöjen hankinta ja istutus terassin säleikköihin. Kestäkää lihakset ja nivelet, kestäkää! 

Tällaisina iltoina kun on lämmintä ja kaunista, täytyisi olla ylimääräisiä vapaapäiviä ja lapsenvahteja (ja siivoajia ja ruoanlaittajia, jne...) että saisi ihan rauhassa puuhastella mullan, kivien ja taimien parissa enemmän!  Mutta loppujenlopuksi pihalla on koko perhe, siitäkin täytyy nauttia! Puuhakasta viikkoa kaikille multasormille!

Kevätkaihonkukka kukkii tänä vuonna loistokkaasti!

Metsänpohjassa

Silläkin uhalla että joku toteaa "turha valittaa kun ei ole pakko" niin avaudun hieman kuntan hommaamisesta pihaan jostain muualta kuin valmiilta toimittajalta :)

a) Älä tee sitä yksin. Voi olla urheaa vielä riipiä ja raapia metsänpohjaa kauniisti rullalle, mutta yksin niiden auton perään nostaminen on toinen saavutus. 

b) Kannattaa nähdä vaivaa etsiä kallioinen ja isoja kantoja sisältävä alue sillä niistä se mokoma irtoaa hieman helpommin. Ja muistettava tietty ettei sen riipiminen ufon käynnin näyttäviltä kaistaleilta taida olla edes sallittua jokamiehen oikeuksissa... Mutta leikitään että otin sitä melkein omasta metsästä ja oikeasti turhan kaukana tiestä ettei kukaan huomaa pieniä laikkuja. 

c) Farmari-autokaan ei ole traktori. Peräkonttiin ei oikeasti mahdu ihan mahdottomia määriä märkää murenevaista maata. Toisekseen se karhujen varalta mukaan otettu mullassa möyrinyt koirakin tarvitsee mahduttaa hygieenisesti kyytiin. Jep. Ei siitä sitten enempää :)

d) Pohjois-Karjalassa ei ole olemassa aikaa ennen hyttysiä. Niitä on JO! 

Pienenä sivuhuomautuksena joku huomaa että hain lähinnä sammal-kunttaa entisten jatkoksi. Siihen on pari hyvää syytä; sitä on helpompi irroittaa ja toisekseen viime kesänä siirtämäni varpu-kuntta ei oikein meinaa viihtyä ko. kohdassa vaikka pohjustin sitä hieman hakkeella ja havurodo -mullalla. Alueen läntikkyys korostuu nyt kuvassa, mutta livenä katsoen näyttää ihan riittävän harmoniselta ja mielenkiintoiselta vaikkakin sisältää hieman eri sammallajeja. Eiköhän ne siitä tasaannu! Sekaan voisi istuttaa muutaman varpukasvin havun tai marjan, mikähän olisi kiva? Parit kivet, lyhdyt ja kannot kanssa!

No, rankkasateen ropistessa kattoon, saunan ja maukkaan pastan jälkeen on mahtavaa huokaista että tuli tehtyä! Mökin yksi hiekkainen sivu on täytetty ja ruohonleikkuu vältetty. Mitäs sitten?! Hmm... 

Tunnustus ja kiirus!

Sain Pirjolta Mökkipuutarhassa -blogista sekä Kruunu Vuokolta Puutarhan Lumo -blogista kivan tunnustuksen, LÄMMIN KIITOS! 

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

• Kopio post it -lappu ja liitä se blogiisi.
• Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
• Anna tunnustus viidelle blogille ja kerro heille siitä kommentilla.
• Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että valitsemasi blogit jakavat sen eteenpäin.

Koska lähdemme mökiltä kotiin huomenna en kykene nyt jakamaan tunnustusta koska on niin kiire :) On mm. optimaalinen aika hakea kunttaa kun maa on kosteaa ja hyttyset eivät vielä pahemmin riivaa! Ja koska seuraan tietenkin vain kivoja blogeja niin tämähän kuuluisi kaikille! Puuhakasta ja sateentota päivää! 

Puuhailua Pohjois-Karjalassa

Keskiviikon huippu keli meni töissä ja autossa istuessa kohti mökkiä! Onneksi eilen aamusta oli 5 tuntia tehokasta aikaa ennen rankkasateita hankkia lihakset jumiin! 

Täällä on kevät huomattavasti myöhemmässä kuin Pirkanmaalla, paljon muu ei viherrä kuin sammal ja ruohosipuli. Viime syksyn ennätyssateet toivat mukanaan kunnon tulvan. Sen jäljiltä on piha melkoisen pehmeää edelleen. Siirtämämme metsänpohja kukoistaa kyllä kunnolla ja aiheuttaa erityisen hyvää mieltä! Pitäisi vain jaksaa hakea sitä nyt reippaasti vielä jokunen lavallinen lisää käyttäen hyväksi aika ennen hyttysiä. 

Tulvat toivat myös mieluisan tuliaisen, suurehkon tukin joka tietenkin täytyy saada jonnekin paraatipaikalle kauniiden kasvien kehykseksi! Parimetrinen vettynyt tukki vedenvarassa ei sitten ollutkaan ihan kahden aikuisen voimien avulla ylössaatavilla, mutta pienellä miehityksen vahvistuksella se saatiin hilattua kuivumaan joenuomalle. 

Harjoittelen tässä myös Pixlr ilmaisohjelman käyttöä, vaikuttaisi melko helpolta ainakin tuollaisten kuvakollaasien teko! Kauheasti mitään efektejä ei luonnonkauniit asiat minusta kaipaa joten pidättäydytään kuvien parantelusta ja keskitytään olennaiseen! 

Täällä mökillä haluaisin luoda satumetsämäisen ja luonnollisen pihan, toki linja on jo lipsunut sekä omasta että anopin toimesta; kaikenlaista enemmän ja vähemmän jännittävää perennaa on ilmestynyt kulmille. Laajennuksen jäljiltä on piha melkoinen hiekkakenttä, jonka täyttämisestä nurmikolla tai kuntalla ja kivillä käymme miehen kanssa ikuisia poliittisia keskusteluja! Toisaalta täällä täytyy viihtyä myös lasten, joten jonkinlaiselle pelikentälle on toki tilaus. Täällä myös käydään usein, jolloin ruohonleikkuu ei liene kohtuuton vaiva. Ja eikös luonnonmukaisellekin tontille pidä tuoda ihan vähän omenapuita ja pioneja :) 

Niin Pihalla!

Eihän tässä ehdi iltaisin kirjoitellakaan kun lämpenevät illat vaativat pihallaoloa! Joka lehdestä mainoksesta tai ohjelmasta syntyy vain uusia visioita mitä omille pihoille haluaisi tehdäkään. Koska pensaissa ei ole vielä lehtiä, kuluu koiran kanssa lenkitkin toisten pihoihin (hienotunteisesti vaivihkaa) pälyillen. 

Aloitimme tyttären kanssa myös tämän vuoden Suuren Sodan lehtokotiloita vastaan kääntämällä suurehkon määrän pihamme kiviä. Olimme yhtä mieltä siihen saakka että ne oikeasti tykkäävät olla kavereiden kanssa purkissa. Asia kuitenkin kääntyi eläinrakkaan neidin päättäessä että niille täytyy antaa erilaisia ruokia ja juomia ja järjestää leikkipaikka...

Alla parin viikon takainen kuva yhdestä pihamme vanhasta pulteri-muurista. Näissä koloissa on kotiloidenkin leppoisaa talvehtia! Näitä olemme tehtailleet itsekin hieman sinnetänne kun tätä murikkaa löytyy joka lapiollisella. 

Vaaleanpunaiset täydennys- Daaliat ovat innostuneet kasvamaan hieman liiankin nopsaan, olen koittanut hillitä menoa ulkoiluttamalla tätäkin ämpäriä pihalla. Naapurit pitänevät tätä pikkurouvaa ihan pimeänä kun kuljeskelen ämpäreiden ja laatikoiden kanssa edestakaisin. Pionit iskin eilen maahan ja nyt en pääse huolestumasta onko niillä siellä liian kylmä juurtua. No, Muumimamman sanoin: Tuli mitä tuli!

Ja koska joku muukin hehkutti blogissaan näitä limenvärisiä gladioluksia niin en voinut vastustaa kun huomasin niitä alle kolmen euron hinnalla parit paketit kaupassa. Lime kaipaa minun silmissäni kaveriksi violettia niin määrä piti sitten tuplata. 

Joka kevät tulee uusia positiivisia yllätyksiä, itselläni erityisesti viime kesänä ruusurinteeseen tuikkaamani pikkutalviot ovatkin oikein vehreässä kunnossa! Harmaan heinäistä rinnettä piristää kunnon väri, kun tällä pihalla ei vielä muutoin viherrä.

Sitten välähdys etenevästä haaveesta! Sain naapurilta lojumasta kaksi vanhaa mutta hyväkuntoista ikkunaa! Lasit ovat ehjiä ja ikkunoiden koko niin suuri että niistä uskon saavani kasvihuoneen pitkät sivut! Kapeita samankorkoisia ikkunoita löytyy jo ennestään, nyt vaan täytyy saada mitat ja suunnitelmat kohdilleen ja sitten pari tee-se-itse ystävää mukaan talkoisiin :) JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!

Pioni -viisautta vailla!

Ostin Turun messuilta 3 kiinanpionin taimea ja ohjeeksi sain että viileässä ja valoisassa istutukseen saakka. No, ei täällä kellarissa nyt olkaan kovin viileää ja valoakaan ei maailman eniten, aloin huolestua että venähtävätkö nuo nyt sitten liikaa ja minkälämpöiseen maaperään/ sääoloihin uskallan ne kaivella maahan? Help!

Ja tasapuolisesti tervetuloa kaikille uusille ja vanhoillekin lukijoille! Mahtavaa saada joskus kommentteja ja vaihtaa ajatuksia!

Pimeän päivän pohdintoja

Vanhojen puutarhalehtien ja kirjojen selaaminen on ihan parasta! Miten ne voikin aina olla kuin uusia, kun ei ole hetkeen lukenut? Joku artikkeli jostain kasvista tai kukasta ei ole ollut joskus ajankohtainen, mutta haa nytpäs on. Jollain blogistilla oli leikeltynä hyvät jutut jossain kauniissa leikekirjassa, mutten minä raatsi saksia noita, kun ei koskaan tiedä mitä kaikkea sitä vielä haaliikaan tulevaisuudessa!

Kasvihuoneen lisäksi haikailen uutta lasiverantaa...

Mahataudissa hieman pihaa ihmettelemässä tuli jälleen tulvimalla ideoita ja parannushankkeita! Enemmän ja vähemmän työläitä. Todella jyrkällä rinnetontilla täytyy aina hieman pohtia tavallista hartaammin maan muokkauksia, varjoja ja perustuksia. Nyt tarvitsisi vain:

a) rakentaa vanhoista ikkunoista minikasvihuone
b) paukutella pihapolkuja pari kappaletta (tonni kivituhkaa ja aikaa)
c) siirtää jokunen kuutio maata, tukea syntyvä pengerrys kevyellä muurilla ja pinnoittaa se muittamutkitta seulanpääkivillä
d) ohjailla kolmen uuden hedelmäpuun muotoja lankavirityksillä
e) suunnitella ja toteuttaa tuloväylälle valkea kaunis portti
f) suunnitella ja muokata koko tuloväylä
g) Kiivetä 5 metriseen vanhaan omenapuuhun leikkaamaan muutama hankala oksa ettei puu kaadu kohti rinnettä
h) tilata arboristi arvioimaan muinaisten vinojen koivujen kunto
i) perehtyä mitä lannoitetta mikäkin perenna, puu ja puska kaipaakaan kunhan lumet JOSKUS lähtee
j) hakea lisää isoja kiviä sisääntuloväylän havupenkkiin, mielellään kauniin sammaloituneita.
k) rakentaa uusi pihavaja kaikelle mikä nojailee talon sivulla
l) käsitellä taas terassi ja portaat ja kalusteet ja pestä ikkunat ja ja ja...

Tätä listaa voisi jatkaa ikuisesti. Onneksi ei ole tekemisen puutetta!

Penkoessani lääkekaappia löytääkseni jotain kehnoon oloon löysin yllätyksekseni sieltä kipossa viimevuotisen vaaleanpunaisen ruusupavun jämät! Erikoinen paikka, joskin kaikenlaiset siemenet ovat toki vähintäänkin terapeuttisesti vaikuttavia :) Nyt ei lannista edes harmaa sää, onpahan plussan puolella mikä tarkoittaa että kevät nytkähtää aavistuksen eteenpäin!

Apulainen ruusupapujen kimpussa

Pionit Dr Alexander Fleming vauhdissa

Ihan ei vielä kevätsipulit kukoista...