Lapsen sairastaessa jo kolmatta viikkoa tuntui käsittämättömän hyvältä tyhjentää aivot ja mennä nykimään rikkaruohoja perennapenkistä ja nokkosia ja kaikkia muitakin piruja mihin sai purettua raivoa... Oksasaksista sai tuta niin villintynyt (taas) juhannusruusu kuin ärsyttävästi niskaan kaatuva siperianhernepensaskin.
Tuli samalla kiukulla nyhdettyä loputkin ruohotupsut aloitetun uuden perennapenkin reunasta, istutettua siihen valkeaa sammalleimua sekä mystistä valkoista perennaa (en tiedä vieläkään nimeä) sekä ihasteltua uuden jalomalvan todella herkkää kukintaa sekä kauniinsävyistä lehdistöä.
Sitten kun ei olisi muutakaan rahanmenoa, niin pitihän Korpikankaan sipulikuvaston tulla jo kotiin, taas olisi NIIN IHANIA tulppaaneja, vuokkoja sekä mm. minulle outoja erilaisia laukkoja tarjolla. Ja jouluruusuja suorastaan ihminen TARVITSEE. Jonnekin.
Innostuin kirjastossakin löytämään puutarha -osaston, eikä lukuisat opukset ainakaan helpota kuumetta muokata sitä ja tätä kohtaa pihassa vielä vähän...
Innostavaa syksyä jos tätä joku lukee! Ja joo kuvia tulee kunhan tämä väsähtänyt äiti jaksaa etsiä kameransa ja purkaa kuvat.