 |
| Kasvihuoneen lisäksi haikailen uutta lasiverantaa... |
Mahataudissa hieman pihaa ihmettelemässä tuli jälleen tulvimalla ideoita ja parannushankkeita! Enemmän ja vähemmän työläitä. Todella jyrkällä rinnetontilla täytyy aina hieman pohtia tavallista hartaammin maan muokkauksia, varjoja ja perustuksia. Nyt tarvitsisi vain:
a) rakentaa vanhoista ikkunoista minikasvihuone
b) paukutella pihapolkuja pari kappaletta (tonni kivituhkaa ja aikaa)
c) siirtää jokunen kuutio maata, tukea syntyvä pengerrys kevyellä muurilla ja pinnoittaa se muittamutkitta seulanpääkivillä
d) ohjailla kolmen uuden hedelmäpuun muotoja lankavirityksillä
e) suunnitella ja toteuttaa tuloväylälle valkea kaunis portti
f) suunnitella ja muokata koko tuloväylä
g) Kiivetä 5 metriseen vanhaan omenapuuhun leikkaamaan muutama hankala oksa ettei puu kaadu kohti rinnettä
h) tilata arboristi arvioimaan muinaisten vinojen koivujen kunto
i) perehtyä mitä lannoitetta mikäkin perenna, puu ja puska kaipaakaan kunhan lumet JOSKUS lähtee
j) hakea lisää isoja kiviä sisääntuloväylän havupenkkiin, mielellään kauniin sammaloituneita.
k) rakentaa uusi pihavaja kaikelle mikä nojailee talon sivulla
l) käsitellä taas terassi ja portaat ja kalusteet ja pestä ikkunat ja ja ja...
Tätä listaa voisi jatkaa ikuisesti. Onneksi ei ole tekemisen puutetta!
Penkoessani lääkekaappia löytääkseni jotain kehnoon oloon löysin yllätyksekseni sieltä kipossa viimevuotisen vaaleanpunaisen ruusupavun jämät! Erikoinen paikka, joskin kaikenlaiset siemenet ovat toki vähintäänkin terapeuttisesti vaikuttavia :) Nyt ei lannista edes harmaa sää, onpahan plussan puolella mikä tarkoittaa että kevät nytkähtää aavistuksen eteenpäin!
 |
| Apulainen ruusupapujen kimpussa |
 |
| Pionit Dr Alexander Fleming vauhdissa |
 |
| Ihan ei vielä kevätsipulit kukoista... |
Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni todella jyrkällä rinnepihalla. Sinne oli rakennettu korkeita kivipengerryksiä ja äitini ja mummuni hoitivat pihaa hartaudella. Kotipihamme oli monien ihmisten iltakävelykohde, he seisoskelivat mäen alla ihailemassa kaunista puutarhaa. Silloin lapsena sitä piti itsestäänselvänä eikä oikein ymmärtänyt miten paljon työtä sen hoito vaati, mutta innostus puutarhanhoitoon juontuu sieltä.
VastaaPoistaOn sinulla tiukka työlista, mutta kaikkeahan ei tarvitse saman tien toteuttaa. Hiljaa hyvää tulee!
VastaaPoistaPihasi näyttää tosi mielenkiintoiselta korkeuseroineen ! Työlistasi on aika pitkä, otahan rauhallisesti :) Ja hmm. pitäisiköhän itsekin tehdä, eikö olisikin mukavaa sitten käydä viivaamassa yli tehdyt työt :D Mukavaa viikonlopun jatkoa !
VastaaPoistaHeh, tuo on listoistani lyhyin :)
VastaaPoistaPihamme on samalla raivostuttava ja toisaalta positiivista että jokainen istutettu kasvi ja pensas saa näkyvyyttä! Kuvan kohta ei ollut edes jyrkimmästä paikasta. Tasaista maata on kaivettu nakertamalla soraharjua murikka murikalta, pihaan ei pääse millään koneella. Pengerrykset vaativat kunnon tuentaa, toisaalta maaperä on niin läpäisevä, ettei rakennelmiin muodostu pahemmin vesirasitetta. Eikä ole tarvinnut tilata kiviä :) Talossa muinoin asunut mummo on rakentanut jopa 1,5 metrisen pulteri/ seulanpääkivi -muurin, samaa tyyliä olemme jatkaneet uusissa pengerryksissä.
Laitanpä näistä kuvia kunhan lumet sulaa, tarvitsenkin muutamaan haastepaikkaan hyviä puutarhaihmisten ideoita!
Mukavaa ja idearikasta viikonloppua! TUntuu tuo vesisade tuota lunta häivyttävän!
Todellakin, Rinteessä on omat juttunsa. Niin monta kertaa olen mökkipuutarhassa toivonut tasamaata;) Mutta niin se vain neliö kerrallaan puutarha laajenee...
VastaaPoistaLopputulos tulee kyllä olemaan näyttävä tuollaisessa rinteessä, kukat pääsevät väreineen hyvin esille.
VastaaPoistaHyvät suunnitelmat ja niitä on paljon. Täällä on sama juttu. Pää halkeaa kohta suunnitelmista ja haaveista!
VastaaPoista