Kännykkäharjoitus

Koska koneeni on aavistuksen huoltoa vailla, päätin keskittyä opiskelemaan puuhan puhelimella! Auringon paistaessa päivä päivältä enemmän tulee mieleen jälleen kaikenmoisia suunnitelmia ja haaveita tulevalle keväälle. Pääsispä jo ULOS! Ilman lunta siis. Tyttäreni sanoi viisaasti eräänä aamuna, "Äiti, olen allerginen talvelle". Lumisen maiseman kauneudesta huolimatta alan olla samoissa tunnelmissa...

Elinvoimaista Uutta Vuotta 2013!

Vuoden vaihtuminen aina ohjaa mielen tulevaan kevääseen! Sopivasti postikasasta löytyi odottamassa kevään ensimmäinen siemenluettelo Isoäidin kasvit! Sydäntalvi on hyvää aikaa lueskella puutarhalehtiä ja koittaa muistaa mitä kaikkea lumen alta pitäisi jälleen nousta. Ajattelin tänä vuonna lykätä ajatukset siemenestä saakka kasvattamisen hankaluudesta ja tilata rohkeasti siemeniä tulevia kesäkukkia ja hyötytaimia ajatellen.

Lueskellessani vanhaa Viherpihaa osui silmiin yllättäen juttu Terijoen Salavasta, "Lähteenvartija-puusta". En tiennytkään että puulla on niin pitkä historia Suomessa! Mies on niihin kovin mieltynyt, muttei kotipihamme tilat ja rakennusten läheisyys mahdollista sellaisten istuttamista. Mökillä sen sijaan riittää vesirikasta joenreunaa ja näkösuojaa kaipaavia kohtia, sinne istuimme kaksi vuotta sitten yhden. Luin että sitä olisi helppo lisätä itsekin ja että sen oksat soveltuvat myös kangaspuilla kudottaviin kaitaliinoihin ja muihin mahdollisiin askarteluihin!

Toivon tälle vuodelle paljon energiaa ja elämyksiä pihalla niin koko perheelleni kuin kaikille enemmän ja vähemmän viherinnostuneille ystäville! Toivon myös että oppisin paremmin päivittämään blogiani ja lisäämään kuvia. Mukavaa olisi myös saada uusia blogiystäviä näiden mullan yllä -ajatuksien jakajaksi!

Sipulisirkus

Puolet ostoksista mullan alla, puolet odottaa energistä ja SATEETONTA päivää! Tilasin Korpikankaalta ison satsin erilaisia sipuleita. Laukat ovat uusi tuttavuus, samoin kerrotut valkeat Obdam -narsissit. Molempia laitoin runsain mitoin vanhojen liljojen sekaan, saapi nähdä miten keväällä käy! Tuntuu että vettä on tullut ihan tuhottomasti joka päivä, toivottavasti sipulit eivät mätäne turhan kosteassa maassa... Multaa möyhiessä onnistuin häätämään liikkeelle piiloistaan pari liljakukkoa. Kohtalo oli armoton. Etanoillakin on ollut tänä vuonna isommat kokoontumisajot meidän pihalla, ensi keväänä sitten kai on käytävä taas kunnon taistoon!

Pelargonien pistokkaat pääsivät omiin ruukkuihin ja nostin koko multaisen pöydällisen kellarin ikkunoille yritämään talvehtimista. Saa nähdä onko liian lämmintä ja maltanko olla kastelematta liikaa... Daaliat ovat vielä maassa, niille täytyykin keksiä joku hyvä paikka talveksi.

Syyspuuhia

Milloinkas mikäkin oli kukassa...

No nyt olis sitten aika laitella uusia aarteita mullan alle jemmaan, mutta muisti on nyt sitten kuitenkin jälleen pettänyt minut! Ihan mahdotonta muistaa milloin mikäkin kasvi oli parhaimmillaan, ja mihin kohtaan kaivataan millekin ajankohdalle täydennystä tai uutta väriä. Apua. Täytyykin luoda melkoinen kartasto josta kävisi ilmi missä on mitäkin... Tai sitten lukaista blogiani josko päiväkirjahengessä löytyisi tarvitavat havainnot!

Toinen huolenaihe on nyt sitten mitä kaikkea pitäisikään huomioida talven varalle? Koska on oikea aika nostaa juurakoita, leikata korsia tai ruusuja tai asetella talvisuojauksia, havuja ja lehtiä? Nappasin muutamat parhaiden pelargonioinen pistokkaat veteen siinä uskossa että saan ne vielä juurtumaan ja talvehtimaan jonnekin. Tämän vuoden ehdottomia yllättäjiä olivat pelargoniat ja Daaliat! Niitä lisää ja väriä lisää! Ruusuista olin keväällä enemmän innoissani kuin nyt koska ei ne mokomat itsekkäät kasvakkaan sillä tuuheudella tai suunnalla kuin ajattelin :) Ensi keväänä alkaa uusi ruusujen sota!

Huomenna saan postista ison kasan sipuleita laitettavaksi, toivon aurinkoisia ja vähätuulisia kelejä!

No vitsi jo syyskuu!

Tunnustus itselle; olen heikohko blogisti. Tuli joku henkinen ja fyysinen lama kirjoittaa inspiroivista luontoelämyksistä kun en sellaisia ole oikein kokenut... Sateita sateiden peään, kaikki näyttää märältä ja flunssaisena ei syksyn lehdetkään jaksa innostaa kuten ennen. Mutta vielä on toivoa! Vasta syyskuu! Kaikkea kasvaa edelleen!

Koska ulkona ei ollut energioita puuhastella päätimme aukoa 20 -luvun talomme olohuoneen juurta jaksain auki ja tulos on toivottavasti pian hieno! Hetkeäkään ei kaduta vaikka talo on kaaoksen vallassa ja joka puolella jotain remonttipölyä :) Aivan mahtavat vanhat hirret, paneelikatot ja lautalattiat vain odotti esillekaivamista! Nyt sitten vain lompakko odottaa seteleiden esillekaivuuta kun pitäisi hommata ihania perinnetapetteja, maaleja, listoja ja ylimääräistä energiaa paikata tämä inspiraatio :D

Pihalla kukkii onneksi vielä syyshortensiat ja Daaliat, kun vaan jaksaisi oikeassa kohtaa muistaa kaivella juurakot talvehtimaan. Toivon lämmintä tulevaa viikkoa ja paljon innostusta ulkonakin!

Elokuu

Kieltäydyn vielä olemasta syystunnelmissa, onneksi tänään vielä oli lämmin keli! Viikko alkoi tekemättömien töiden listalla, liljakukko -löydöksen aiheuttamalla harmilla sekä oman osaamattomuuden tuomilla uusilla haasteilla puutarhassa...  Olisiko joku voinut visioida paremmin että peittoruusut kasvattaakin meidän pihalla puolimetriä pitkiä huiskoja sinne tänne? Ja miksen ole aiemmin ihmetellyt mikä liljoja on tänä kesänä napsinut? Pitikö seppelvarvut vain tuikata jyrkkään rinteeseen nurmikkoa laajemmin poistamatta että nyt se sitten kasvaa heinää joka kolosta? Onneksi voi nauttia kuitenkin lämpimistä illoista ja kynttilöistä! Ja siitä että liljat kukkivat silti uskomattoman kauniisti ötököistä huolimatta ja syyshortensia on alkanut suorastaan kukoistaa!

Lapseni päätä (ja älyä) suurempia Daalia

Syyshortensia 1 V

Pionit vireillä