Ihanuutta ja syyllisyyttä

Kaikki on luonnossa ja puutarhassa taas omalla tavallaan erinomaisen kaunista. Kamera on kyllä käynyt, mutta päivän päätteeksi ei kukaan ole jaksanut niitä purkaa ja hehkuttaa täälläkin! Peittoruusut ovat ihanilla muhkeilla nupuilla, liljat aukenevat yksitellen sateista huolimatta ja tänään jopa valkea syysleimukin alkoi jo avautua! Etanoita ja kotiloita on kerätty jo pienen ravintolan tarpeiksi. Piipahdimme puutarhahullun ystävän kanssa tänään ensimmäistä kertaa Pinsiön taimistolla Hämeenkyrössä. Mallipihalla oli melkolailla tuttuja juttuja, mutta taimipihan kasvien koot ja hinnat tekivät positiivisen vaikutuksen. Isoja pensaita ei juuri Tampereen myymälöissä ja puutarhoilla juuri näe, ainakaan kohtuullisilla hinnoilla!Tänään matkaan tarttui valkoista sammalleimua useampi potti sekä uskomattoman kaunis ja huokea yksilö Aspirin -ruusua! Sellainen on ennestäänkin jo Viherpeukaloiden kautta, muttei se edelleen ole kukintakunnossa kun oli niin pikkuruinen taimi.

Haalin Pohjois-karjalasta jälleen vahvoja taimia jotka olen havainnut erinomaisiksi meidän olosuhteissa. Komeamaksaruohoa, punaista ja valkoista myskimalvaa sekä jalomalvaa, ulkonäöstä ei vielä tarkempia havaintoja :) Kukinta näyttäisi olevan alkamaisillaan eikä kasvit juuri suuttuneet 500 km siirrosta!

Pohdin kovasti ruusujen jakamista ja varttamista, jos jollain on suositella joku ruusukirja tai opas niin vinkkejä otetaan vastaan! Vanhoista Kotipuutarhoistakin tietty löytyy yhtä ja toista ohjetta!

Ihania hetkiä pihan parissa, nyt kannattaa tankata talvea varten näkyjä ja tuoksuja!

Etanahälytys!

Nimi kumpuaa lapseni jokapäiväisestä riemusta, Oktonauteista. He tekevät kriisin tullen Oktohälytyksen. No, nyt on tosi kyseessä sillä saavuttuamme eilen Pirkanmaalle havaitsin nopealla silmäyksellä liki joka kasvissa jonkin sortin reikiä ja nurmikko rutisi inhasti kenkien alla. Lehtokotilot ovatkin vanha tuttu vitsaus mutta nyt on iloiseen joukkoon innostuneet myös tavanomaiset (en tiedä lajia) kuvottavanlimaiset harmaat pienet etanat. Keräsin puolessa tunnissa ensihätään pois kaksi isohkoa hillopurkillista kotiloita pois jos jonkin kasvin lehdiltä. Sateilla ja pitkäksi venähtäneellä nurmikolla lienee osuutta asiaan kun ne noin innostuivat monistamaan itsensä!

Kotipihaan saapuminen vahvisti ajatukseni että tämän hetken kukkivia tarvitsen rutkasti lisää, piha oli liki pelkästään vihreän sävyissä. Pelargonit kukkivat ihmeen kauniisti ja jokunen haalea Daalia on osallistunut kukintaan. Pidän erityisesti valkeista, vaaleanpunaisista ja syvän violeteista kukista, mutta kyllä nyt saisi jotain loistokastakin olla! Liljoissa on mahtavat nuput, niitä odotellessa! Pensasmustikassakin näyttäisi olevan lupaavasti marjoja kypsyttelemässä, vaikka istutin ne vasta viime syksynä.

Ja koska niskani on lohduttoman huonossa kunnossa joudun istutusvoimia odototellessa lukemaan muiden loistokkaita puutarhablogeja! Aina saa uusia ideoita ja oppii jotain. Tämän kesän ehkä yksittäinen ihanin asia on ollut löytä netistä niin kovasti erilaisia puutarha-aiheita, ihmisiä ja blogeja. Ei käy illat pitkäksi kun saa katsella ja lueskella muiden ajatuksia pihan tonkimisesta ja mitä hikisimmistä urakoista kauneuden eteen!

Voi ei!

Kolme päivää on mies lapioinut ja minä tampannut nurmikonpohjaa. Siemenet on hartaasti levitetty ja mullattu ja itäminen lähti liikkeelle. Sitten tulee kaikkien aikojen ennätyssade tänne korpeen ja koko kova homma valui vuolaina virtoina läheiseen koskeen! Kaikkialla on mullansekaisia vanoja ja uimapaikka on täynnä multaa ja siemeniä. Ei muuta kuin uudestaan. Mahtavaa.

Ahkerin multatyöläinen

Apteekkarinruusu nurinperin

Hentoinen ruusupavun kukka

No, ihaniakin pihauutisia, sain lähitilalta Neidonruusua ja Mustilanruusua kunnon alut, toivotaan että sateet auttavat edes niiden kasvuunlähtöä! Positiivista on myös että suuria odotuksia herättänyt ja huonosti kasvuunlähtenyt vaaleanpunakukkainen ruusupapu on vihdoin tehnyt hiukan kukkiakin ja näyttäisi olevan myös mustikkasato melkein valmis!

Vihdoin multaa!

Tiskipisteen taakse viskaamani hansaruusu innostui paikan vaihdoksesta

Sukulaisten nikkaroimia tuohiroveita

Pikku mökin maalari

Pitihän ensimmäisen kohtuullisen niskakipupäivän kunniaksi tilata pihaan kuorma-autollinen multaa! Täällä mökin ympäristössä on niin havuinen ja hiekkainen miljöö että mikään määrä tuontimaata ei liene liikaa. Tarkoituksena olisi perustaa hiekka-alueille apilanurmi sekä ehkä hieman pensaita ja perennoja. Olin kyllä päättänyt että tämä paikka olisi metsäinen ja luonnontilainen, mutten usko että selviän taimikaupasta huomenna tyhjin käsin takaisin. Leikkimökin sivustoille ajattelin keijuangervoa, se kun on nopeasti kasvavaa ja aina kiitollisen näköistä. Ei sitten mene lelut ja koira turhan usein mökin alle.

Pionikateutta ja ajanpuutetta

Ensi vuodelle suunnittelemani pioniryhmän perustaminen saattaa saada vauhtia jo tänä vuonna, kun tuntuu että joka blogi ja piha hehkuu Pionien kauneutta tällä hetkellä! Ne kun taitavat vaatia optimaalisen paikan, kunnolla tilaa ja tuentaa. Lajikkeisiin perehtyminenkin on vielä vaiheessa, mahdollisuuksia on ihan liikaa! Maalikaupassa valitsin tänään leikkimökkiin vaaleanpunaisen maalisävyn ja kuin kohtalona sävyn nimi oli Pioni :)

Piipahdimme Pirkanmaalla kesken loman latautumassa uuteen mökkireissuun. Huomasin ikäväkseni että useamman perennan kukinta meni parin viikon aikana hieman ohi. Kahden pihan myllääjänä menettänee aina jotain kaunista. Koitin napsia jotain pieniä havaintoja tästä hetkestä muistiin. Yrttilaatikot pursuilevat ylituotantoa ja lehtokotiloita näyttää ilmestyneen uusi sukupolvi; joka paikassa nököttää pikkuruisia yksilöitä... Ei kun keräyspuuhiin, vaikkei ne siitäkään juuri tunnu vähenevän.Tuntuu että kaikkea olisi taas tehtävä ja hankittava mutta aikaa on aivan liian vähän!

Pelargonia Kronprins Nikolai (mårbacka) aloitti kukinnan ensi kerran, vielä hieman vaatimaton ilmestys, joskin erikoisen kaunis hieman vaaleanpunaisen vivahtava kukinto.

Kuuliljojen kukinta ei minua erityisemmin herkistä, mutta nuput ovatkin ihmeen ilmeikkäät !Erilaisia kuunliljoja pihoista löytyy kuutta lajiketta, jotka täytynee jaksaa nimikoida uudelleen kasvikirjan avulla.

Heräteostoksena hankittu Jalopelargoni innostui uuteen kukintaan toivuttuaan rankkasateesta jonne unohtui kerran...

Bloggauksen opettelua

Monilla kivoilla blogeilla näyttää kiertävän erilaisia haasteita. En ihan ole hoksannut miten sellaisia luodaan tai kierrätetään, mutta kopioin yhden kysymysrimpsun omaksi ilokseni. Jos jotain tältä bloggaamiselta odotan niin uusia tuttuja keiden kanssa voi jakaa ajatuksia pihalla olemisesta. Ihmetyttää miten paljon koko ajan löydän lisää mielenkiintoisia blogeja ja uskomatonta kateutta herättäviä puutarhoja!

1. Varhaisin puutarhamuistosi?

   varhaisteiniä kaupungista muutto maaseudulle ja siellä moninaiset enemmän ja vähemmän pakolliset puutarhatyöt. Ruusujen kauneus, omenapuiden kukinta ja perunannosto.

2. Muistatko lempituoksusi, mikä se on?

    Näitähän olisi monia, mutta kielon tuoksu on ihana, samoin mäntymetsän havuinen ja muurahaisten luoma happoinen tuoksu.

3. Mikä mahtaa olla puutarhurin pahin virhe.

    Ostaa kaikki taimet kaupasta istutusinnossa miettimättä lopullista kokonaisuutta ja sitä että taimia on monilla pihat pulloillaan ja niitä voi jakaa hyvien juttujen, kokemuksien ja vaihtokaupan hengessä.

4. Tiedätkö puutarhaasi liittyvän tarinan?

   Karkeasti, alunperin 20 -luvulla rakennetun kirjurin hirsitöllin pihasta ei liene montaa asiaa jäljellä.Olettaisin että juhannusruusu sekä ikivanha Antanovka saattavat olla vanhojen aikojen peruja. 80 -luvulla pihassa on viimeksi puurtanut puutarha -ihminen. Nyt viidettä vuotta itse argeologin hengessä etsimässä vanhoja linjoja ja kasveja täysin hiekalla haudatun pihan uumenista...

5. Mikä on juuri nyt ajankohtainen suosikkikasvisi (kaikkien aikojen lempikasvia on niin vaikea  

    nimetä, mutta jos pystyt niin saat nimetä sen)?

    Liljat eivät koskaa ole out, mutta tänä keväänä olen innostunut erityisesti erilaisista ruusuista.

6. Jakaisitko hyvän pihanhoitovinkin lukijoille?

    Katteita ei kai koskaan voi liikaa ylistää?

7. Mitä hankit viimeksi puutarhaasi?

    Alennuslaarista erilaisia Iiriksiä, jotka onnistuivat olemaan itämättä laisinkaan. Sorruin myös luonnonmukaiseen ruusulannoitteeseen mikä näyttänee innostaneen uusia peittoruusuja vahvaan kasvuun.

8. Mitä on vielä ostoslistalla?

    Apua miten pitkä lista tästä voisi tulla! Tälle vuodelle on hakusessa vielä Juhannusmorsian -ruusun taimia, ensi vuonna saattaa olla aivan pakko vihdoin tutustua Pionien maailmaan. Jaa niin, voikukkarauta on kuulemma ihan oikeasti hyvä väline. Sellainen siis.

9. Vinkkaa käymisen arvoinen puutarhamatkakohde kotimaassa tai ulkomailla.

    Olen näissä hieman vielä turisti, mutta itsellä on kierroksessa heinäkuussa Tampereen Hatanpään ruusutarha sekä Helsingin remontoitu kasvitieteellinen. Puutarhapäivä elokuussa kiinnostaa myös lukuisine yksityispihoineen!

10. Mitä vaatteita pidät puutarhahommissa? Onko sinulla erityistä "puutarhaunivormua"?

Meidän talossa on jostain syystä aina kasoja "pihavaatteita". Farkut ovat monessa kitkemishommassa kestävät. Monesti joku asia vaatii ihan vähän vaan sorkkimista ja tulee nypittyä ja innostuttua ihan arkivaatteissa kaikenlaiseen. Pienen lapsen äitinä sallin tämän itselleni koska täytyy tarttua hetkeen/ voikukkaan aina kun on hetki aikaa itselle :D 

11. Näetkö puutarhasi valmiina viiden vuoden päästä? Millainen se on silloin?

   Tuskin valmiina mutta ehkä tyhmyyksistä vapaampi. Osaan ehkä kaivaa syvempiä istutuskuoppia ja kenties puutarhani sisältää enemmän hyötykasveja sekä eksoottisempia lajeja. Tällä hetkellä on monen nurkan perusasiat vielä vaiheessa ja monet kasvit taimet ja perennat nuoria. Volyymin lisäys on varmasti teema seuraavana viitenä vuonna. 

Villiruusuista

"Kaikki kasviluokitukset ­ ovat luonnottomia, ihmisen tekemiä, eikä niissä ole koskaan ehdotonta totuutta. Luonnossa ei ole sukuja eikä lajeja vaan erilaisia kasviyksilöitä, joita me ihmiset yritämme pakottaa jonkinlaiseen järjestykseen.  " -Leena Hämet-Ahti

Tämän silmiini pistäneen tekstin jälkeen päätin kuitenkin keksiä miksi täällä metsätontilla kukkii eri aikaan kahta hieman erilaista villiruusua. Pureutumatta tarkemmin kiulukoiden karvaisuuteen tai piikkien tiheyteen rohkenen todeta että ilokseni mökin liepeillä viihtyy nyt kukassa oleva Karjalanruusu (R. acicularis, R. carelica) ja piakkoin hieman suurempana esiintymänä aloittaa loistonsa Metsäruusu (R. cinnamomea, Rosa majalis). Lisään kuvia ukkosen jälkeen!