Ankeuttajia ja ilahduttajia

Harry Potterin Ankeuttajat olivat hienosti taannoin jossain puutarha-blogissa liitetty havusuojiin Tuijien yllä. Nyt lanseeraan termin omassani lähinnä henkistä stressiä aiheuttavien juttujen kuvaamiseen!

Koska myrskytuuli meinasi heilauttaa kokoiseni naisenkin ilmaan, tuumin että mitenhän harjun heppoisessa soramaassa pysyvät pihamme kuusi vanhaa koivua. Tilasin arboristin lehti-ilmoituksen perusteella arvioimaan missä hapessa ne ovat, ja huonossahan tietty. Sen kertovat jo naapurin autojen ylle napsahtelevat oksat sekä tänä vuonna muutamassa puussa olematon lehdistö. Viereisen tontin rakennustyömaalta vyörytetty maa on tukahduttanut ilmajuuriset puut ja on ollut vain ajasta kiinni milloin niiden eläkeikä on loppu. Rinteemme on niin jyrkkä, ettei niitä olla pystytty pahemmin ilmastoimaan. Kuudesta puusta kolme sai lähtötuomion. Koska kaato on erinomaisen haasteellista (sillä ne pitää napsia poikki ilmassa minnekään kaatamatta) niin hintakin on hieman haasteellinen :) Jos asiasta etsii hyviä puolia (kuten olen päättänyt yrittää tehdä) niin pohjoinen pihamme saa jatkossa runsaasti enemmän valoa (ja tuulta) sekä jokusen takkapuun (jolle ei ole tilaa). Ja varsinainen Ankeutus tässä asiassa on se, ettemme voi rakentaa kasvihuonetta ennenkuin puut on napsittu, sillä paikka on juuri yhden raihnaisen alla. Jossain maassa historiassa on rakennettu rautatie ennenkuin juna siihen on keksitty, ehkä tästä saattaa tulla vastaava hanke ja voin oikeasti ryhdistäytyä ja maalailla vanhat ikkunat valmiiksi...

Vasemmaisin on pätevä, kaksi keskellä kohtaa sahan. 

Sitten hei nää TYYPIT!  Eilen illalla napsittiin parissa minuutissa taas pätevä litra muhkeita kotiloita, pitänee alkaa suolata niitä ja tarjota Porvoon Timbaaliin ehtymättömälle ruokalistalle. Kylläpä taas mukavasti rapisee jalan alla sateen päälle. Uusi sukupolvi X on syntynyt! Toisaalta näitä on kaiketi vähemmän kuin ennen, nyt niiden alkuperä on paikallistettu tontin yhdelle laidalle joka on vain 8 metriä naapurin kanssa. Sen saanee rajattua jollain tuhka/hiekka/ ferramol -esteellä. 

Ja sitten NÄMÄ! Kirvat tai mitkälie mustat pienet pirulaiset! Näillä on joku salaliitto meitä ja jo muutoinkin rumaa kirsikkapuutamme kohtaan. Ilolla huomenna mäntysuopa -liuos käteen ja pesemään lehtiä. Kirsikoita näyttäisi olevan tulossa kaikesta huolimatta ihan mukavastikin! 

Nyt on ollut pari viikkoa hieman vähä-kukkaista aikaa, selkeästi tarvetta paikallisolot huomioivalle pihasuunnitelmalle. Täällä ei mikään kuki "oikeassa" aikataulussa. Pohjoisrinne kolmosvyöhykkeellä tarkoittanee samaa kuin vitosvyöhyke. Ei meillä mitkään laukat tai pionit vielä kuki! No, ensimmäistä kesää herkkä valkoinen malva on avannut ensimmäiset kukat! Tämä menee nyt siihen Ilahduttaja -kategoriaan! 

Minua ilahduttaa myös suuresti neljä hengissä säilynyttä ruusupapua jotka ymppäsin vanhaan maitotonkkaan! Tulkoot kosteus ja helle! Suuri sato nälkäisille! Kuvat ovat nyt hiukka pimeitä ja ankeita, mutta olin kätevänpätevä perheenäiti ja kävin napsimassa nämä lapsen vihdoin nukkuessa enkä jaksa kyllä tehdä mitään ihmeitä. Pimeää touhua.

Kaunista, satoisaa ja ruokaisaa Juhannusta kaikille! Aivan mahtavaa iltaisella väsyneenä lukea toisten kommelluksista puutarhoissa ja ihastella ja innostua kaikesta!